Riinan blogi

2006-09-27T13:55:00.000+03:00

ONNEA OIKORADALLA

Vietin lomaa Helsingissä ja rattoisaa oli, kiitokset ihanille Lissuille ja ihanalle pikkusiskolle.

Tänään palailin VR:n kyydissä näpsäkästi oikorataa pitkin; matka-aika on lyhentynyt n. puoli tuntia ja sen todella huomasi varsinkin Hki-Lahti välin lähes olemattomasta kestosta. Tämä junamatkakin oli melkoisen rattoisa, mutta ns. matkaseura ei. Takanani istui n. 50-vuotias nainen, joka taukoamatta monotonisella äänellään analysoi erinäisiä yhteiskunnallisia ongelmia. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan puhunut yksin vaan kidutti kommenteillaan jotakin kanssamatkustajaa, joka välillä ynähteli jotain vastaukseksi. Siinä sitten käytiin läpi ainakin seuraavat epäkohdat/ilmiöt:

Amerikka tarkoittaa maanosaa, johon kuuluu Pohjois- ja Etelä-Amerikka. Jenkit asuvat Pohjois-Amerikan eteläosassa. Amerikkaa, silloin kun tarkoitetaan Amerikan Yhdysvaltoja ja yhdysvaltalaisia ihmisiä, ei missään nimessä saa kutsua Amerikaksi eikä näitä ihmisiä amerikkalaisiksi vaan jenkeiksi. Koska onhan siellä Amerikassa muitakin maita, kuten Chile, Bolivia ja Kanada.
Suomenkieliset paikannimet eivät kerro kenellekään mitään. Jos sanot turkulaiselle, että olet menossa Helsinkiin, niin hän ei tiedä, millaiseen paikkaan olet menossa. Jos sen sijaan sanot, että jag far till Helsingfors, niin kaikki tietävät heti, että olet menossa paikkaan, jossa on koski/vettä. Väärin suomeksi nimettyjä paikkakuntia ovat ainakin seuraavat: Porvoo, Turku, Oulu ja Pori.
Suomenruotsalaiset ovat ikuiset ajat olleet erityisasemassa, koska vain ruotsinkielisillä on aiemmin ollut pääsy yliopiston virkoihin. Näin ollen myös kaikki omaisuus ja rahavarat ovat edelleen lähinnä ruotsinkielisen eliitin hallussa.
Ruotsin uusi hallitus on järkyttävän Nato-mielinen, joten todella huonosti tulee vielä käymään.
Ruotsalaiset yhtiöt ovat varastaneet kaikki kosket suomalaisilta. Onneksi kuitenkin suomalaiset (yhtiöt) eivät ole samanlaisia kaikenhamuajia eivätkä ole tehneet samaa Ruotsissa.
Suomen sosiaalidemokraattisen puolueen politiikka on täysin kokoomuslaista.
EU:n eläintenpitosäädökset ovat täysin järjettömiä ja sopimattomia Suomen oloihin, koska Suomessa pakkanen desinfioi kaiken ainakin kerran vuodessa.
90-luvun alun suuri lama oli täysin tietoisesti järjestetty tilanne, koska muuten Suomen talous olisi ollut liian hyvällä mallilla eikä Suomi olisi päässyt EU:n jäseneksi.
Lähes kaikki Suomen metsät ja rantatontit ovat kohta ulkomaisessa omistuksessa. Mikä on erityisen suuri vääryys, koska (mannermaalla asuvat) suomalaiset eivät saa ostaa maata Ahvenanmaalta ihan tuosta vain.
Eurooppa ei ole samalla tavalla keinotekoisesti jaettu eri valtioihin kuin esim. Yhdysvallat, jossa osavaltioiden rajat on piirretty viivottimella välittämättä intiaanien heimorajoista.
Kellään suomalaisella poliitikolla ei ole minkäänlaista selkärankaa asettua vastustamaan yhtäkään EU:n päätöstä.

Ja kaikki tämä ja paljon enemmän erittäin polveilevalla keskustelulla höystettynä Hki-Lahti-välillä. Hyvä että on mielipiteitä ja jonkinlaista tietämystäkin asioista, mutta tietty sekopäisyys siitä monologista kyllä kuulsi läpi. Huh.

2006-08-07T20:12:00.000+03:00

KÄMPPÄ KAATUU PÄÄLLE
No ei ehkä ihan, mutta kyllä vähän kieltämättä meinasi tulla äitiä (tai lähinnä isää ja sen iskuporakonetta ym. työkaluja) ikävä, kun keittiön patalaatikkoa avatessa jäi etulevy käteen. Joo, keittiöt ei ole ikuisia, mutta eipä ole varaa mitään remonttiakaan tehdä. Olin sitten todella näppärä ja käänsin sen laatikon toisin päin, koska takalevy sentään oli vielä ehjä. Oh Lord, won't you buy me a new kitchen...

Hieman kaatuu päälle myös se ikävä tosiasia, että nykyisessä työpaikassa loppuu sopimus reilun kuukauden päästä. Jatkosta ei ole mitään tietoa ja ikävästi tämä epävarmuus kalvaa mieltä, mutta eipä auta kuin mennä luottavaisin mielin eteenpäin. Ainahan sitä on ennenkin jotenkin pärjätty.

Täydellistä muuten, että telkkarista tulee suunnilleen koko illan EM-kisoja ja kun ne loppuvat kymmeneltä, alkaa Pelinaiset. Naapurimaan kisajärjestäjille joudun kyllä antamaan pyyhkeitä siitä, että sivuille ei päässyt tänään, koska server is too busy. Kävikö kellään niitä nettisivuja väsätessään kertaakaan mielessä, että ehkä joitakin tuhansia ihmisiä saattaa ne sivut näiden kisojen aikana kiinnostaa ja tietoliikenne käy kuumana? No, ehkäpä ovat jo saaneet tilanteen korjatuksi ja jatkossa voin viettää puolet työpäivistä tuloksia ja tapahtumia tutkaillen.

2006-07-27T18:44:00.000+03:00

YMCA
Tunsin sydämessäni huvittuneisen sekaista hämmästystä, kun ikkunassa tupakoidessani ohiajavasta autosta kuului kunnon voluumeilla Village Peoplen YMCA. En tiedä, mikä siinä niin hauskaa ja hämmästyttävää oli, mutta joku kuitenkin.

YMCA:sta päästäänkin kotoiseen Nuorten Miesten Kristilliseen Yhdistykseen eli Lappeenrannan Namikaan, joka on hankkinut vahvistuksekseen Lucious Wagnerin. Sanaleikkeihin mieltyneenä totesin heti, että Lucious on yhdistelmä sanoista Lucifer ja delicious, joten kyseinen koripallisti lienee pirun syötävä. Tälle kielelliselle nerokkuudelle hymyilin yksinäni. Harmi, etten nyt muista, mille Pirkka-lehden jutulle nauroin ääneen, koska olisin toki halunnut jakaa huumorinkukan kaikkien muidenkin kanssa. No, lukekaa Pirkka, niin ehkä teitäkin sitten naurattaa.

Vakavasti puhuen: harmittaa, kun kylppärissä leijuu inhottava haju. Pesin pöntön, lavuaarin, lattian ja seinät sekä vaihdoin puhtaan maton, mutta silti siellä vain haisi. Nuuhkin jokaista hajuntuottajaksi epäilemääni paikkaa, kuten lattiakaivoa ja roskista, mutta haju ei tullut niistä. Seuraavaksi pesin pyykkikorin ja pyyhin komeron hyllyt, joten jos siellä vielä nyt haisee, niin joudun nöyrtymään ja ostamaan elämäni ensimmäisen ilmanraikastimen. Harmittaa, kun kylppäri ei enää perusteellisen siivouksen jälkeenkään tuoksu raikkaalle vaan lähinnä märäntyneelle. Ja eikös niin, että home ei haise? En nimittäin halua edes ajatella homeen mahdollisuutta kylpyhuoneeni laatoituksen alla.

Ja onneksi huomenna on perjantai, koska tämä viikko on ollut ihan tuskaa. Viime viikkokin oli, enkä tajua, että mikä mun käpyä kuumentaa. Ehkä kaikki johtuu siitä, että vapaa-ajan viettoni on viime aikoina ollut totaalisen nestepitoista. Elän vain viikonloppuisin, kun pääsee bilettämään ja nämä arkipäivät ovat ärsyttävää pakkopullaa viikonloppua odotellessa.

2006-07-24T17:26:00.000+03:00

LAISKA, LAISKEMPI, RIINA

Tänään töissä viriteltiin koulutuskeskustelua, joka kieltämättä ahdisti tätä kouluttamatonta hylkiötä. Tietenkin olisi tosi järkevää ja hyödyllistä mennä johonkin iltalinjalla hankkimaan se koulutus, mutta mä en kerta kaikkiaan jaksa töitten päälle enää opiskella. Ainakaan kovin täyspainoisesti siis, joten max. jotain yhtä kurssia kerrallaan voin suorittaa. Opiskelijaksi taas en voi ihan tuosta noin vaan ryhtyä, kun on jokunen kymppitonni tuota asuntolainaa ja vanhat opintolainatkin painavat päälle. Eikä paljoa houkuta opiskeleminen työn ohessa, kun muistelen sitä, miten aina oli kiire, kun piti käydä koulua ja samalla tehdä melkein täyden työviikon verran töitä, että pysyi edes jotenkin talous kasassa. Mä nyt vaan tykkään olla jouten ja olla tekemättä mitään sen erikoisempaa. Kämppäkin on useimmiten ihan karseassa kunnossa, mutta kun ei vaan nappaa siivota tai tehdä mitään muutakaan hyödyllistä.

Eilen olin kaverin kanssa terassilla ja jotenkin pystyi jo aistimaan sen, että kesä alkaa kääntyä loppuaan kohden. Lämpö ja kaikki kesän värit on jotenkin väsyneitä eikä kuuma ole enää niin kuumaa kuin pari viikkoa sitten olleella hellekaudella. Mutta ei pidä murehtia, koska syksy on vuoden ihaninta aikaa ja tavallaan odotan sitä jo, koska tiedän olevani aina syksyisin parhaassa terässä. Perjantaiksi on vielä tiedossa vähän erityismenoa, eli olen saanut kutsun kaupungin tämän hetkiseen ykkösmestaan ja siellä oleviin kanta-asiakasbileisiin.

Itse asiassa pohdiskelin eilen sitä, miten Sedu Koskinen omistaa tosi monta ravintolaa. Ei hän varmaan missään koko maailman mittakaavassa ole kuin mitättömän pieni tekijä, mutta Suomen ravintolaelämässä varmaan melkoinen moguli. Ei tästä mitään sen syvempää ajatuskulkua virinnyt, mutta toteanpa vaan, että näin asia on.

Nyt menen päikkäreille, koska tänään alkaa iki-ihanan Pelinaisten uudet jaksot ja tietenkin kyseinen sarja on sijoitettu minun katsomisajan ulkopuolelle. Koska pääsen nukkumaan vasta yhdeltätoista, joudun ennakoimaan tilannetta etukäteen, koska töihin on kiva mennä jo seitsemäksi tai viimeistään puoli kahdeksaksi.

2006-07-10T19:46:00.000+03:00

RANKAT VAPAAT
Neljän päivän vapaissa on yksi todella huono puoli: töihinmeno kiinnostaa entistä vähemmän, kun on vähän saanut liekaa venytettyä pidemmäksi.

Säät on suosineet, joten olen maannut rannalla ja istunut terasseilla ja lisäksi juhlinut, käynyt baarissa, kyläillyt työkaverin kotona, syönyt ravintoloissa, polttanut liikaa tupakkaa ja lukenut kirjoja. Ihan nastaa siis.

Säkenöivä yhteiskunnallisten ongelmien pohtiminen jääköön taas kerran toiseen kertaan, koska mun päässä liikkuu vain yksi ajatus: miksi huomenna pitää taas nousta aikaisin ja mennä töihin? Ei työnteko toki sinänsä mikään paha asia ole, mutta ainahan on kivempaa olla vapailla, nukkua pitkään ja tehdä mitä mieleen juolahtaa.

2006-07-02T21:39:00.000+03:00

KESÄTAPAHTUMASSA
Olin eilen Imatra Big Bandeilla katsomassa Ismo Alankoa.

Ja mikäs siellä oli ollessaan, kun mulla ja kaverilla oli vip-passit. Kuski saatiin kätevästi yhdestä kaverista, kenelle ostettiin synttärilahjaksi se älyttömän kallis lippu. Mun mielestä nimittäin 30 euroa on aika suolanen hinta siitä, että pääsee katsomaan Ismoa, Maija Vilkkumaata ja jotain never heard of-tason Blue Trash-nimistä bändiä.

Muutenkin olen tässä viettänyt kesäelämää, eli pelannut minigolfia ja maannut rannalla. Ja tietenkin hapettaa, koska viikonloppu meni (tietenkin) tosi kosteissa merkeissä eikä tuota untakaan ihan kauheasti ole ehtinyt ottamaan. Mutta onneksi ensi viikolla on pidempi vapaa, kun pidän ylityövapaita torstaista maanantaihin. Hurraa!

2006-06-19T17:27:00.000+03:00

JUHLIA
Kesä kuluu terasseilla istuen ja piña coladaa juoden. Ja kohta lähden elämäni ensimmäiseen cocktail-tilaisuuteen. Ongelma on se, että minulla on Euroopan ruskein naama, enkä tietenkään omista kuin todella vaaleaa meikkivoidetta ja puuteria ja silmien ympärillä olevat aurinkolasirajat ovat liki mahdottomat peittää. Juhlamekkokin on kohtuullisen tiukka, mutta kai mä jotenkin tämän illan selvitän. Ja huomenna töihin, vaikka cocktailtilaisuuteen kuuluukin runsas alkoholitarjoilu. Huh.

2006-06-08T16:01:00.000+03:00

JÄYTÄÄ JÄYTÄÄ
Joku mun sisuksissa jäytää, mutta mitään lepoa kummempaa hoitoa siihen ei ole. Eli ilmeisestikin minua vaivaa todella paha viruksen aiheuttama tulehdus. Tutkittu on joka suunnasta ja onneksi mitään vakavaa ei löytynyt. Olin nimittäin jopa keuhkojen varjoainekuvauksessa, aika jännää. Tämän viikon lepäilen kotona ja ensi viikolla olisi tarkoitus palata entistä ehompana töihin.

Sairasloman ongelma on se, että ei ole mitään tekemistä. En ole niin kipeä, että makaisin vaan sängyssä koko ajan, mutta mitään lukemista tai television katselua kummempaa ei kuitenkaan jaksa tehdä. Eilen en jaksanut edes peseytyä, vaan makasin hielle haisten kylpytakissa koko päivän sohvalla. Sitten iskä tuli käymään ja kertoi jostain juoposta, kuka oli maannut elämänsä viimeiset kaksi vuotta sohvalla nousematta juurikaan edes vessaan. Siinä on siis ehkä minunkin kohtaloni, mutta mielellään ilman sitä allekusemis-osiota. Tylsyyden vallassa olen jo harkinnut alkavani kirjoittaa kirjaa, jonka nimeksi tulee Kuilu ja joka kertoo lapsiperheiden ja lennokasta single-elämää (tämä on pätevä ilmaisu, katsokaa vaikka Etelä-Saimaan ohjelmasivulta Sinkkuelämää-kohdasta) viettävien lapsettomien ihmisten elämänkatsomuksellisista eroista, joista aina joutuu kiistelemään ja joissa sen lapsettoman single-eläjän ongelmat ja kokemukset aina jäävät lapsiongelmien varjoon. Tämä epäkohta tulisi korjata ja siitä kirjoittaa niin, että perheellistyneetkin muistaisivat, miten hankalaa lennokkaan single-elämän vietto voi joskus olla. Vai voiko kukaan muka väittää, että kaupungin suosituimman pintabaarin pitkä jono lauantai-iltana ei muka ole yhtä vakava ongelma kuin pienen lapsen jatkuva korvatulehduskierre?

Hyvä puoli tässä sairastamisessa on se, että on voinut joka ilta katsoa Sinkkuelämää, koska normaalistihan olen jo nukkumassa siihen aikaan. Kissatkin ovat ilmeisen mielissään, kun olen kotona ja joudan normaalia enemmän paijailemaan niitä. Siinä ohessa myös höperöidyn lisää, koska juttuseuran puutteessa Onnille ja Bugille jutustelu on ainut mahdollisuus vetristää äänijäänteitä.

Yksi hyvä mahdollisuus tässä muuten olisi se, että neuloisin pari vuotta keskeneräisenä olleen kaulahuivin loppuun. Saisi sitten vihdoin ensi talvena jopa käyttää sitä.

2006-06-02T11:46:00.000+03:00

KROONIKKO
Alan ehkä jo alistua siihen, että mä nyt vaan olen kroonisesti kipeä eikä sille minkään mahda. Tiistaiaamuna heräsin niin järkyttävään oloon, etten mitenkään kyennyt menemään töihin, joten menin työterveyslääkärin pakeille ja siellä sitten haasteltiin ja tutkailtiin. Pulssi oli reilusti yli sata, kädet sätkivät omituisesti reaktiovasaran jäljiltä ja muutenkin olin nuutunut ja naatti. Kävin erinäisissä verikokeissa ja eilen vielä keuhkokuvassakin ja nyt odottelen maanantai kello 13:a, jolloin on kontrollikäynti ja saan toivottavasti tietää, että mikä ihme mua vaivaa. Täydellisessä verenkuvassa oli suunnilleen joka toinen arvo aivan päin persettä ja kuumetta on pidellyt kohta kuukauden, joten ilmiselvästikään en ole terve.

Lääkärissä taas huomattiin, miten määräaikaisuus ajaa ihmisen epätoivoisiin tekoihin: olisin saanut viikon sairaslomaa, mutta määräaikaisen työsuhteen luomalla paniikilla kieltäydyin ja suostuin vain kahteen päivään. Ja kyseessä on vielä sellainen lääkäri, joka ei kovin helpolla niitä lappuja kirjoittele. Siis mullahan on näillä näkymin töitä 20.9. asti ja tietenkin toive hommien jatkumisesta on kova, joten tuntuu, ettei uskalla edes sairaslomalle jäädä, ettei vain pidettäisi lusmuna, laiskurina ja epäsopivana työntekijänä. No, jouduin tänään kuitenkin hakemaan sitä sairaslomaa lisää, koska kaikki liikkuminen on suuren ponnistuksen takana ja pienenkin puuhastelun jälkeen joudun makailemaan sohvalla ainakin puoli tuntia, että pääsen taas edes suunnilleen normaaliin tilaan.

Huomenna lähden Haminaan ystäväni häihin, kivaa! Kyseinen ystävä on yksi g-pistekerholaisista ja häistä on odotettavissa varsin mukava kesäjuhla. Ainut huolestuttava asia on mahdollinen oma todella sairas olotila, mutta ehkäpä ystävällisen työterveyshoitajan antamat buracapsit pelastavat pahimmalta. Sain myös kehotuksen ilman muuta mennä juhliin, jotta saan muuta ajateltavaa kuin nämä vittumoiset sairaudet. Melkein kyllä jänskättää huominen ja se, että millä tulen sieltä Haminasta kotiin, mutta enköhän mä jollain pääse. Tai ainakin bussilla kello 3.50. Silloin voi vaikka leikkiä, että asuu Helsingissä ja tulee baari-illan jälkeen yöbussilla kotiin. Mikä on muuten kauhea kokemus.

Nyt mun pitää ottaa selvää juhannuksenviettomeiningeistä. Ei jaksaisi, mutta soitanpa nyt kuitenkin erääseen paikalliseen lomakylään ja kyselen niitten mökeistä.

2006-05-31T13:00:00.000+03:00

ELÄMÄNI AAKKOSET
Jälleen täältä inspiroituneena.

A Amrum (saari Pohjois-Saksassa, jossa kävin saamassa potkut)
B Bugi (kissa)
C Celsius (mulla on ollut monta viikkoa kuumetta, asiaa selvitellään työterveydessä)
D Denieri (sukkahousut on paholaisen keksintö)
E Elämä
F Fuck
G G-pistekerho (sori, uusia jäseniä ei oteta)
H Humala
I Itsenäisyys
J Jaakko, Jarno ja Juho (isä ja veljet)
K Kesä
L Luumäki
M Musiikki
N Nyt
O Onni (se toinen kissa)
P Paniikki
Q Que sera, sera, what ever will be, will be, the future's not ours to see, que sera, sera
R Riina (se bimbo, kuka kirjoittaa tätä)
S Seksi
T Toistumaton torjantai (eräs uskomaton nuoruusiän reissu)
U Unelmat
V Vapaus
W Walk on the wild side
X X-men (siis tää X ON paha)
Y Yksin
Z Z- hän elää!
Å Åke (kamalin ruotsinkielinen nimi)
Ä Äly
Ö Örinä

No niin, ja tietty pamahti isolla ja läskillä tai jollain tummalla kaikki tekstit, vaikkei ollut tarkoitus. Olkoon.

2006-05-28T11:49:00.000+03:00

KIRJAN RAISKAUSTA
Kävin katsomassa Da Vinci koodin ja se oli järkyttävä pettymys! Siis miten niin jännästä (kyllä, olin aivan jännityksestä kankea sitä lukiessani) kirjasta on saatukin niin pitkäveteinen ja tylsä elokuva, jossa yhdenkään hahmon kohtalo tai arvoituksen ratkeaminen/ratkeamattomuus ei jaksa kiinnostaa tipan vertaa?! Viisihenkisestä seurueestamme kahdella retkahteli välillä pää nukahtamisen takia, kaksi toivoi koko ajan, että voi kunpa tämä piina loppuisi ja pian ja vain yksi (ainut miespuolinen) jaksoi innostua leffasta ja piti sitä todella hyvänä. Todellakin meni 8,50 euroa hukkaan.

Paikallisessa sanomalehdessä oli tänään sivun kokoinen juttu Väinö Linnasta ja samassa kerrottiin, että KOM-teatteri tekee Täällä Pohjantähden alla-kirjasta näytelmän ja Akseli Koskelan roolissa näyttelee Juho Milonoff. Siis vittu pliis Juho Milonoff! Varmasti hän on hyvä näyttelijä jne. mutta ei missään tapauksessa sopiva Akselin rooliin. Siis ei ikinä.

Olenhan lukenut kyseisen kirjan ainakin neljä kertaa ja taas syyhyttäisi siihen tarttua ja usein olen huvitellut mietiskelemällä, että kuka nykyisistä näyttelijöistä voisi näytellä ketäkin. Mihinkään yhteisymmärrykseen en pääni sisällä ole päässyt, koska esimerkiksi juuri tätä Akselia ei ihan kuka tahansa voikaan esittää. Oikeastaan ainut lopullisesti päätetty roolitus on Jasper Pääkkönen Janne Kivivuoreksi. Tässäpä muuten haaste tv-tuotantoyhtiöille: tehkääpä minisarja Täällä Pohjantähden allasta. Täällä on ainakin yksi varma katselija! (Siis kunhan roolitukset on oikein)

Ihanaa muuten kun on sunnuntai ja kaupat auki, niin voin lähteä hankkimaan itselleni jotakin apetta. Paitsi että taas ensi sunnuntaina eivät ole auki, koska on helluntai. Ja kuinkahan moni ihmispolo käykään lähikauppansa/markettinsa ovella kääntymässä turhaan ja joutuu sitten turvautumaan paikallisen R-kioskin tai huoltoaseman ylikalliiseen ja aliniukkaan tarjontaan?

2006-05-17T19:45:00.000+03:00

No niin, nyt mä olen vihdoinkin siirtynyt nykyaikaan ja hankkinut ensin laitteen, jolla voi kuvata digitaalisesti, sen jälkeen kuvannut ja lopulta siirtänyt kuvat kaiken kansan pällisteltäviksi. Niin paljon en sentään jaksa innostua (ja on sitä paitsi kiire katsomaan 45 min. speciaalia), että asettelisin nämä vielä jotenkin sievästi ja lisäksi hullun keittiön ja Bugin kuvat menivät tuohon edelliseen postaukseen, kun piti äkkiä nähdä, miltä näyttää ja onnistuiko kuvien lataaminen. Joku olisi vaan heti voinut kertoa, että sen jonkun pc/mobilephone-jutskan lataaminen koneeseen on helpompaa kuin kengännauhojen sitominen, niin olisin jo paljon aiemmin voinut laittaa tänne kuvia ja latailla puhelimeen musiikkia yms. Tai itse asiassa joku olisi voinut kertoa, että sillä puhelinpaketissa mukana tulleella levyllä oli jotain merkitystäkin.

Tätä puhelininnostusta lukuunottamatta olen ollut vähän alamaissa, koska jo yli viikon on ollut selittämätön kuume ja vetämätön olo. Kävin työterkkarissa, eikä ne löytäneet musta mitään selvää vikaa, joten eipä auta kun lepäillä ja seurata tilannetta. Siellä työterkkarissa kävin siis perjantaina ja viikonloppu meni bilettäessä, joten en nyt niin tiedä siitä levosta. Maanantaina oli kyllä parempi olo, joten ehkä mä vaan tulen kipeäksi työnteosta. Tai olen niin patalaiska, että rasitun kuumeeseen asti, kun täytyy vähän työskennellä ansaitakseen edes jotain elantoa itselleen.

Sunnuntaina nukuin yhteen enkä sitten mitenkään saanut illalla unta, joten yöunien saldoksi jäi ehkä n. neljä tuntia. Siitä huolimatta olin työpaikalla niin aikaisin, että jouduin polttelemaan pihalla tupakkaa, koska ennen seitsemää ei voi mennä sisälle. Päivä meni huomattavan väsymyksen kourissa, mutta kotiin tullessapa vielä reippaana tyttönä pesin ikkunat ja putsasin kaikkia ikäviä paikkoja, kuten tiskialtaan alla olevaa kaappia. Kylppäriä en sitten enää jaksanut siivota, joten se on varmaan ikuiset ajat yhtä paskainen kuin tähänkin asti.

Nyt on kyllä riennettävä katsomaan, mitä se Morgan Spurlock (nimestä en nyt ole aivan varma) on oikein keksinyt minimipalkalla eläessään. Ja Morganille ihan vinkkinä, että ei tarvi niin minimipalkallakaan olla, kun elämä on jo aikamoista kituuttamista välillä. Ei ole edes varaa Bulgarian rymyreissua tehdä, aika tylsää.

2006-05-17T19:41:00.000+03:00

2006-05-04T20:36:00.000+03:00

PIKKU PURITAANI
Minusta on hyvää vauhtia taasen tulossa tervehenkinen, tylsä tyyppi, joka rakentaa elämänsä treenaamisen mukaan. Mutta minkäs teet, kun kesäkuntoprojekti pyörähti käyntiin vasta pääsiäisen tienoilla, niin on pakko olla lujana. Olen esimerkiksi opetellut selviämään krapulasta ilman suklaata ja kieltäytymään työpaikan satunnaisista pullatarjoiluista. Kahdet pitkään liian pienet farkutkin menee jo jalkaan, joten ei tässä turhaan ole kärsitty. Enkä edes ole mitään kärsinyt, koska olen vakaasti sitä mieltä, että jatkuva karkin tai muun hyvän mussuttaminen on ainakin osittain oppimiskysymys, joten siitä voi opetella pois. Ja mulla ei ole olemassa mitään kohtuutta herkunsyönnin kanssa, vaan se on kaikki sipsit, suklaat ja pizzat kerralla tai sitten ei mitään.

Vappuna vähän hölläsin linjasta ja vetäisin oikein kunnon räkäkännit. Muistikuvat illasta ovat täysin hämärän peitossa, mutta ainakin tilitapahtumia katsellessa voisi päätellä, että melkoisen monta drinksua tuli nautittua. Ja juhlittiinhan siinä samalla myös Namikan suomenmestaruutta, jippii! Joensuuhun vaan terveisiä, että hopee ei oo häpee ;)

Ai niin, ja uuden jääkaapin ostin. Ei ole ikinä ollut niin aikuinen asunnonomistaja-olo kuin uutta keittiökalustukseen kiinteästi kuuluvaa kalustetta hankkiessa. Vanha jääkaappi piti todella eksoottisia ääniä ja oli jo 25 vuotta vanha, joten pakkohan se oli vaihtaa. Ja muistanette ehkä tekemäni hullun keittiöremontin, joka nyt sai tavallaan jatkoa. Eli vanha jääkaappi ei mahtunut ulos kolostaan, koska putkiremontissa seinän ulkopuolelle jääneet putket kavensivat jääkaapin ja seinän väliä juuri ratkaisevat pari senttiä. Piti sitten sahata pieni pala kaapin seinää pois, että saatiin vanha jääkaappi pois ja uusi tilalle. Iskä lupasi kyllä tulla vielä höyläämään sen sahauskohdan tasaiseksi ja lätkiä maalia päälle, niin eihän sitä edes huomaa, että keittiö alkaa olla melkoinen hullujen ratkaisujen tyyssija.

Mulla on uusi kytkypuhelinkin, jossa on tietysti kamerat ja muut hienoudet. Kunhan saan aikaiseksi sen verran, että tutustun käyttöohjeeseen ja selvitän, miten kuvat saa siirrettyä tietokoneelle, niin voisin tännekin jonkun otoksen laittaa. Kaikkihan palatte halusta nähdä Onnin ja Bugin sekä sen hullun keittiön, eikös vaan... Oikeesti mua ei vaan yhtään nappaa tutkia sitä käyttöohjetta ja sitten räplätä puhelimen ja tietokoneen kanssa. Ei siinä varmaan edes ole mitään hankalaa, mutta kun teknisten laitteiden kanssa peuhaaminen on suurimmalta osin NIIN boring.

Jepsis kepsis (ihan sairaan typerä hokema, mitä jauhan koko ajan, noloa), nyt taidan painua pehkuihin, että jaksan tiristää vielä huomisen päivän ennen vapaata, viinatonta ja urheiluntäyttämää viikonloppua. Mun työpari katkaisi vielä jalkansa, joten töissä hommaa riittää. Huomenna itseasiassa viedään kyseinen eukko vähän terassille, niin saa nähdä, että onko mahdollisesti kokovartalokipsissä sen jälkeen. No ei kai, ei anneta sille muuta juomista kuin max. erikoiskahvia.

Ps. kävin tuossa vielä katsomassa edellisen postauksen kommentit ja mitäs sieltä löytyikään? Jotain spammia, missä sanottiin seuraavaa: teetkö työtä, joka ei johda yhtään mihinkään? Tarvitsetko tutkinnon? Soita meille, niin saat arvosanan ja mitään ei tarvitse opiskella. Ihan kuin joku netin roskapostiautomaatti (tai mistä ne spämmit nyt ikinä tuleekaan) tietäisi, että tätä nimenomaista blogia kirjoittaa kouluttamaton ihminen, jonka työnäkymät eivät kovinkaan kummoisia ole. Melkein naurattaisi, jos ei samalla huolestuttaisi oma kouluttamaton tulevaisuus. Tiedättehän sen Juicen(?) biisin Rakkauden ammattilainen? Joskus muinoin kavereitten kanssa soitettiin sitä useasti eräässä baarissa ja tanssittiin pöydillä ja mun soolokohta oli se "hän on vailla koulutusta". Ja nyt vaivun ihaniin muistoihin noin kesältä 1998...

2006-04-20T20:36:00.000+03:00

TARINA

Löysin täältä hauskan tarinajutun.

* Nimesi (2. nimesi ja lähimmän naapurisi sukunimi)
* Asuinpaikkasi (kaupunki, jossa viimeksi kävit junalla)
* Ikäsi (lisää oikeaan ikääsi lohjenneiden sormikynsiesi lukumäärä)
*Ammattisi (naiskäyttäjä kirjoittaa äitinsä ammatin, mieskäyttäjä isänsä)
* Harrastuksesi (harrastukset, joita et ikinä voisi harrastaa/sietää)
* Lapsiesi lukumäärä (montako hiusta lähtee päästäsi, kun vedät)
* Hiustenvärisi (tämän hetkinen paidanväri)
* Silmienvärisi (tämän hetkinen housujen väri)
* Musiikkimakusi (genre, jota et siedä)
* Lempiartistisi (tyyppi, kenen biisin kuuntelit viimeksi)
* Itseäsi parhaiten kuvaava adjektiivi (se adjektiivi, mikä lukee ensimmäisenä, kun kirjoitat googleen 2. nimesi ja "adjektiivi")

Ja minun tarinani kuuluu näin:

Olen Marjaana Kukkonen Helsingistä. Ikää minulla on 26 vuotta ja ammatiltani olen R-kioskiyrittäjä. Harrastan laskettelua. Lapsia minulla on yksi. Hiukseni ovat vaaleanpuna-siniraidalliset ja silmäni vaaleansiniset ja kuuntelen heavy-metallia. Lempiartistini on AC/DC. Luonteeltani olen maailmanlaajuinen.

Oikeasti, tämä oli hauskaa. Lisää voi hauskutella kokeilemalla, kenen julkkiksen näköinen on.

2006-04-11T19:36:00.000+03:00

TUPAKKAONGELMA
Kun muutin tähän taloon, olin hädissäni siitä, että tuuletusparvekkeilla ei saa polttaa, joten olin pakotettu polttamaan keittiön ikkunasta puoliksi ulos roikkuen. Viime yhtiökokouksessa päätettiin, että tuuletusparvekkeilla saakin polttaa, mutta enhän minä sisäistänyt koko asiaa, joten olen edelleen röyhytellyt ikkunasta. Tänään kohtasin erään naapurini pyykkitupamatkalla ja puhuimme asiasta, joten katsoin velvollisuudekseni käydä tupakoimassa tuuletusparvekkeella. Ja se oli tylsää! Ei mitään fiilistä seisoa kolmen asteen lämmössä hytisten tumppaloota käsissä, kun en uskaltanut karistaa minnekään muualle kuin siihen lootaan. Paljon mukavampaa on poltella omasta ikkunasta, kun ei tarvi juurikaan palella eikä muutenkaan mitenkään erikseen suunnitella sitä tupakointireissua. Mutta mun ehkä pitäisi polttaa siellä tuuletusparvekkeella, koska käsittääkseni tässä oli joku juju, että sisällä tupakoidessa tupakansavu leviää ilmastointijärjestelmän kautta koko taloon. Mutta entäs jos ei varsinaisesti poltakaan sisällä vaan puhaltaa savut ulos? Loistava tilaisuus tässä olisi kyllä vähentää polttamista kun päättäisi, että tästä lähtien vain vikat iltasavut saa vetäistä keittiön ikkunasta. Ja ehkä ne ekat aamusauhut. Tai jos on kova pakkanen, niin ei tarvitse lähteä ulos. Tai jos vaan mainoskatkolla nopeasti vetää puolikkaan, niin saa poltella keittiössä. Tai ehkä en edes käytä sitä parveketta vaan yritän vaivihkaa edelleen polttaa ikkunasta.

Kuluttajatutkimus lunasti vihdoin lupauksensa ja toimitti minulle lahjaksi Fiskarsin sangen tyylikkään pakkauksen, jossa oli kaksi erilaista juustohöylää, voiveitsi ja juustohaarukka(?). Jos kolmen kuukauden välein saan tällaisia lahjoja, niin ehkä minulla kohta on haaveilemani Aalto-maljakko, Muumi-aterimet, täydellinen Teema-astiasarja 12 hengelle sinisenä sekä laaja kokoelma Iittalan tuikkulyhtyjä. Ostospäiväkirjoja vaan tarvittaisi lisää, koska nykyisestä on jäljellä enää 12 päivää. Tästä lahjasta kyllä ilahduin niin kovasti, että olen valmis jopa lähestymään Kuluttajatutkimuksen setiä ja tätejä sähköpostitse ja pyytämään niitä ostospäiväkirjoja.

Jääkiekko on muuten ihan paska laji. Sen takia Huippumalli haussa-ohjelmaa ei näytetä tänään ja se on suuri vääryys.

2006-04-01T18:26:00.000+03:00

VOIKO FLUNSSAAN KUOLLA?
Kiitos ystävälleni Katille tiedän, että krapulaan voi kuolla, mutta voiko flunssaan kuolla? Ei ole mitään helpotusta näkyvissä, vaikka olen kolme päivää vain maannut ja juonut tuoremehua (c-vitamiinia) sekä teetä. Silmät vuotaa kuin seulat ja olo on jotain hakatun ja viikko nukkumatta-olotilan väliltä. Yleensä flunssa on nimittäin kolmessa päivässä helpottanut ihan oleellisesti, mutta tällä kertaa näköjään ei. Kohta ei ole silmäripsiäkään, kun pakko on koko ajan hangata ikäväntuntuisia silmiä vaikka tiedän, että ei pitäisi puuttua. Ja nenäkin on saanut jotain hittiä niistämisestä ja on ihan törkeän kipeä.

Kurjuus ei ehkä myöskään lopu tähän kammottavaan tautiin, vaan epäilen, että AC Nielsen on hylkäämässä minut, koska ei ole postittanut uusia ostospäiväkirjoja. Mulla on enää yksi iskemätön, minkä täyttäminen aloitetaan viikon kuluttua ja aiemmin uudet päiväkirjat ovat kyllä tulleet hyvissä ajoin ennen edellisten täyttymistä. Voihan tietysti olla, että niitä ei kiinnosta minun ostokset, koska ostan lähes aina lähes samoja tuotteita, eli einesruokia töihin, appelsiinejä, tomaatteja, porkkanoita, tuoremehua ja juustoa. Leipääkin tietysti ostan, mutta sitä ei tarvitse merkitä tuotteittain ylös. Muistaakseni kerran olen tänä vuonna hurjastellut ja ostanut jauhelihaa.

Muuten on kyllä ihan hyvä fiilis, mutta kyllä tämä flunssa ja mahdollinen epäsopivuus kuluttajatutkimuksen jäsenyyteen vaan vetää mielen apeaksi.

2006-03-30T15:27:00.000+03:00

ILONPITOA JA KUUMETTA
Viime viikonloppu meni erittäin railakkaissa tunnelmissa Tahkolla. Olin kännissä (kummasti nämä minun jutut lähes aina koskettelevat jollain lailla kännäämistä) suunnilleen perjantai-iltapäivä neljästä sunnuntaiaamuun asti. Lauantaina vietin reipasta ulkoilmaelämää; paistoin makkaraa laavulla ja tutustuin Tahkon maineikkaiseen after skihin (suora lainaus Tahkon nettisivuilta) Pehkubaarissa. Eipä voinut kuin silmät pyöreinä ensikertalainen katsella moista menoa.

Kokonaisuudessaan reissu oli todella onnistunut ja ihana. Olen myös todella positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvä meininki Tahkolla oli. Tämä oli ensimmäinen kertani missään hiihtokeskuksessa, eikä toivottavasti jää viimeiseksi. Miinusta vain siitä, että hinnat olivat todella kohdallaan baareissa ja esim. pendolino-kuljetuksessa Pehkubaariin.

Nyt kärvistelen sitten kipeänä kotona, aika kurjaa. Tuntuu siltä, kuin olisin keitetty spagetti ja pää painaisi 40 kiloa. Ei jaksa eikä pysty tekemään mitään muuta kuin makaamaan sohvalla ja nukkumaan, mutta saanpa ainakin kuitattua viikonlopun aiheuttamat univelat. Pian yksi kaverini pääsee töistä ja tuo minulle uuden Harry Potterin, jippii. Sitä lukiessa menee varmaan ensi yökin, koska kokemuksesta tiedän, että ovat niin jänniä kirjoja, etten niitä voi laskea käsistään, ennen kuin on lukenut loppuun.

Kävin muuten viime viikolla suuhygienistillä ja suosittelen kyseistä käyntiä kaikille. Hampaat ovat huomattavasti valkoisemmat kuin ennen ja suussa on todella puhdas tunne, kun kaikki ikiliat ja hammaskivet on poistettu. Etuhampaissa olleet rumat ruskeat läikätkin hävisivät jonnekin suuhygienistin käsiteltyä niitä jollain taika-hammastahnalla. Ja koko lystin hinta vain 18 euroa.

Tästä hammashoidollisesta asiasta sainkin päähäni taas uuden haaveammatin: hammashoitaja tai suuhygienisti. Tai sitten haluaisin opiskella historiaa. Tai ehkä kuitenkin jotakin yhteiskuntatieteellistä asiaa. Tai oppisopimuksella merkonomiksi. Tai amiksessa johonkin käytännön ammattiin, jossa varmasti riittää töitä. Putkimiehen tai sähköasentajan ammatti voisi olla kiva. Joo, mun pitää ihan oikeasti keksiä, mitä haluan isona tehdä...

2006-03-22T20:55:00.000+02:00

EI TÄSSÄ MITÄÄN..
Eipä ole oikein tapahtunut mitään. Niin yksinkertaisen tylsää se on. Käyn töissä, tapaan kavereita ja makaan sohvalla katsomassa telkkaria. Saa sen elämän menemään niinkin.

Tänään suru-uutinen sekoitti päivän ja pysäytti mielen hetkeksi. Eräs työtoverini kuoli kesken työvuoron (ei työskennellyt samassa työpisteessä kuin minä). Olen vieläkin todella järkyttynyt enkä voi uskoa tätä asiaa todeksi.

Yritän tästä lähtien valittaa enemmän ja iloita enemmän, koska kuitenkin elämässäni on vain pari asiaa huonosti ja noin miljoona asiaa hyvin. Tartun asioihin heti enkä joskus tulevaisuudessa, koska tulevaisuudesta ei koskaan tiedä.

2006-03-08T20:15:00.000+02:00

ELÄMÄÄ SUUREMPIA
tunteita ja huikeaa draamaa koettiin jälleen taloyhtiön yhtiökokouksessa. Hallitukseen oli niin paljon halukkaita, että jouduttiin oikein äänestämään ja sieltähän tipahtikin yhtiön monivuotinen "talonvanhin", joka selvästikin veti herneen nenään, koska yleisavain luovutettiin pois välittömästi. Onhan se tietysti rankkaa, kun äänestystulos näyttää selvästi ulos, mutta ehkä on jo 20 vuoden jälkeen aikakin luovuttaa määräysvalta tuoreille voimille. Erityisen ihastuttavaa kokouksessa on silloin, kun mummot ja papat alkavat vittuilla toisillensa tyyliin "tähän varmaankin rouva XX:llä on jotain painavaa sanottavaa".

Hiuksetkin sain tänään leikkautettua. Niistä tuli isot ja ilmavat, niin kuin pitikin.

2006-03-07T19:37:00.000+02:00

HUTI
Menin kampaamoon, moikkailin kaikille ja kävin sohvalle odottelemaan vuoroani. Oma kampaajani vain sekoitteli väriä jonkun toisen asiakkaan päähän, vaikka minun vuoron piti alkaa jo 15 minuuttia aiemmin. Kävin sitten kysymässä kampaajalta, että jokohan kohta olisi minun vuoro, mutta eipä ollut, koska netissä tekemäni varaus ei ollut mennyt perille asti. Kiskoin sitten vähän nolona takin päälle ja varasin uuden ajan huomiselle. Sattuuhan näitä. Jälkeen päin vasta tajusin, että olisi pitänyt vaan kovana väittää, että varmasti meni ihan oikein se ajanvaraus enkä ole mitään mokannut, mutta minä vaan naureskelin ja luikin kotiini. Vähintäänhän tästä pitäisi saada joku ihana Tigin tuote korvaukseksi.

Tämän hutikäynnin johdosta huomisen ohjelma muuttui melkoisen hektiseksi: töitä n. 730-1530, kampaaja 1545, taloyhtiön kokous 17 ja illalla vielä sauvakävelylenkki erään kaverini kanssa. Moisen uurastuksen jälkeen joudun ehkä hakemaan sairaslomaa uupumuksen takia.

2006-03-03T19:11:00.000+02:00

HUVITTAA,
kun taitaa tuon edellisen kirjoituksen otsikossa lukea sukoku. No siinähän lukee. Ja joku voi vaikka jättää tärkeilevän kommentin "se on kyllä sudoku ja ei ihme, ettet osaa niitä ratkaista, kun olet noin tyhmä".

Nytpä en juuri muuta ajattele kuin sitä, että kyllä kannattaa aina lukea kaikki tarjoukset huolella. Aamulla en jaksanut selailla sanomalehden kylkiäisenä tullutta Citymarketin Mammuttimarkkinat-lehtykäistä ja siinä rytäkässä meni 3 euroa kankkulan kaivoon. Ostin siis Prismasta Maybellinen XXL-mascaran hintaan 12,95. Citymarketista olisin saanut sen 26 prosentin alennuksella hintaan 9,95 euroa. Mainittakoon vielä se, että olen erittäin todella tyytyväinen kyseiseen ripsiväriin, koska se on kokeilemistani merkeistä ja malleista ainoa, joka todella pitää ripseni taivutettuina. Minkään kalliimpien ripsivärien toiminnallisuudesta (esim. Dior, Lancome) en kyllä tiedä, koska en ole ikinä niitä raaskinut ostaa.

Tämä itkeminen kolmen euron alennuksen perään liittyy siihen, että olen kaikin puolin alkanut hieman tarkastelemaan kulutustottumuksiani. Tärkein syy köyhäilyyn on taloudellinen pakko, mutta olen alkanut saamaan jotain ihmeellistä nautintoa siitä, etten osta juuri mitään muuta kuin ruokaa ja ruuankin suhteen yritän aina ostaa halvinta. Ennen söin aina Oivariinia enkä todellakaan mitään halpis-markkista, mutta nyt olen todennut, että eipä siihen Pirkkamargariiniinkään kuole. Tämä oli siis vain yksi esimerkki, koska olen muutenkin muuttanut kulutustottumuksiani. Vertailen myös kilohinnat todella tarkasti ja muutenkin olen alkanut seurata tarjouksia, jotka eivät ennen kiinnostaneet pätkän vertaa. Joissain asioissa en kyllä välttämättä köyhäile, vaan saatan esim. ostaa kalliimpia reilun kaupan hedelmiä, koska siitä tulee hyvä mieli, kun antaa (toivottavasti) enemmän rahaa jollekin köyhälle pienviljelijälle kuin jollekin mr. Chiquitalle, kenellä sitä rahaa on jo varmasti aivan tarpeeksi.

Sosiaalisen elämän suhteen olen viettänyt viime aikoina hiljaiseloa, joten huomenna taidan suunnistaa anniskeluravintolaan. Ensi viikolla on ohjelmaa lähes joka päivälle, eli kirjanpidon tentti (mihin en tietenkään ole lukenut yhtään, ou nou), kampaaja (voi tsiisus tämä mun reuhka on jotain ihan kamalaa) ja taloyhtiön kokous (jossa toivon mukaan en tule valituksi hallitukseen, vaikka se yksi ihanakamala mummo mut sinne haluaisikin). Nyt olisin todella iloinen ja tyytyväinen itseeni, jos jaksaisin alkaa vääntämään foliokiharoita, mutta ei oikein nappaa pidellä käsiä pään päällä seuraavaa ainakin kahta tuntia.

Nyt suunnistan lempipaikalleni sohvalle ja kuorin itselleni muutaman reilun kaupan appelsiinin.

2006-03-01T15:44:00.000+02:00

MUMMONMÖKIT & JUOPOT, SUKOKUT JA MUSTAMAKKARA
Ette ole voineet välttyä lukemasta tässä blogissa haaveilua omasta pienestä talosta eli mummonmökistä. Haaveilu on edelleen voimassa ja muutamia hyviä kohteita onkin silloin tällöin kaupan, mutta vielä en ole tehnyt mitään myynti-ilmoitusten ihailua konkreettisempaa asian hyväksi. Optimistina toivon, että saan tämän asunnon myynnistä jotain voittoakin joskus, joten asun tässä ainakin kaksi vuotta, jottei tarvitse sitten niistä huikeista voitoista maksaa veroja.

Mummonmökit ovat varsin haluttua kamaa kaupungin alkoholistienhoitoviranomaisten keskuudessa, koska juopot kuulemma asuvat mielellään omassa pikku talossa, jossa saa olla rauhassa eikä tule niin helposti häirittyä naapureita. Kaupungilla on jopa määräraha noiden mummonmökkien ostoon, mutta yleensä kauppoja ei synny, koska kaupungin toiminta on kovin hidasta ja jähmeää, jolloin joku muu ostaja ehtii aina viedä mummonmökin juoppojen nenän edestä. Minä olen tästä asiasta lehdestä luettuani maalaillut lähinnä kauhukuvitelmia siitä, miten sen minun ihanan pikkutalon naapurina on toinen pikkutalo, jonka asukkaana on joku toipumassa(?) oleva juoppo, joka kuseskelee pitkin pihoja, kerää epämääräistä rojua nurkkiin, järjestää joka ilta kunnon juoppokotibileitä ja varastaa kesällä makkarat grillistä. Näiden metsien miesten kanssa työskentelevä virkamieskin totesi paikallisessa lehdessä, että kuka nyt haluaisi naapurikseen miehiä, jotka käyttäytyvät huonosti, ovat kovaäänisiä ja haisevat pahalle. Siis nimenomaan, kukapa haluaisi? Minun auvoisa pikkutaloidyllini ainakin saa kovan kolauksen, jos naapurissa asuu edellä kuvatun kaltainen alkoholin suurkuluttaja. Toivottavasti ei siis asu ja loput, alkoholisteja kohtaan kovat asenteeni pidän omana tietonani, koska ainakaan työpaikan kahvipöydässä ne eivät todellakaan herättäneet ihastusta.

Ratkaisin elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan sudokun tuossa eräänä päivänä. Olihan se ihan mukavaa, mutta ei tarvinnut jäädä koukkuun. Ei-matemaattisesti suuntautunut älykkyyteni ei myöskään mahdollista kovin vaikeiden sudokujen ratkaisemista, joten saattoi jäädä siihen yhteen kertaan.

Pääsin tänään kaverin kyydissä kauppaan, jonka palvelutiskiltä saa kuumaa mustaa makkaraa. Ai hemmetti että olikin hyvää! Joskus nuorena tyttönä työskentelin kesän eräässä K-kaupassa ja söin usein tauoilla mustaa makkaraa, johon paikan lihamestari totesi ihastuneena, että oletpa muuten ensimmäinen kesätyttö, joka ostaa tauolle kuumaa mustaa makkaraa. Siinä samaisessa kaupassa muuten melkein joka toinen työvuoro tuli tehtyä krapulassa ja silloin söin lihapiirakkaa ja join Batteryä.

2006-02-22T22:54:00.000+02:00

FINAALIIN
Ihanaa, Suomen curling-joukkue pääsi finaaliotteluun! Loistavaa! Oikeasti en tiedä, mikä tuossa curlingissa vetää, mutta olen katsonut telkkarista useimmat Suomen pelit ja intoillut kavereille ja töissä pelin hienouksista. Ihan rehellisesti voin sanoa, että curling kiinnostaa sata kertaa enemmän kuin jääkiekko. Lätkässä etoo se ylenpalttinen väkivaltaisuus, joka lajiin kuuluu ja joka vielä monen katsojan mielestä on lajin parasta antia. Minusta vaan ei ole mitään hienoa siinä, että runtataan toista vasten laitaa tai tuomarin silmän välttäessä hakataan mailalla. Tai nyt ehkä hieman liioittelin ilmauksella "monen katsojan mielestä", mutta tiedän joitakin jääkiekko-faneja, joiden mielestä peli on äärimmäisen tylsä, jos veri ei tirsku ja hampaat lentele. Suosikki-livelajini koripallo on myös suhteellisen väkivallatonta, joten sitä käy ihan mielellään katsomassa.

Tämä lomapäivä sujui siis hieman reippaammissa merkeissä, eli istuin viisi tuntia kahvilla. Paikkaa kyllä vaihdoin välillä ja jouduin myöhemmin toteamaan, että mahani ei todellakaan pidä yhdistelmästä cafe mocha, erittäin mausteiset perunalohkot, laitti kola ja aski tupakkaa. Kuplii ja koskee, mutta enköhän tästä selviä ilman rennietä. Ainakaan keuhkoni eivät pitäneet siitä tupakka-askiosuudesta, mutta minkäs teet, kun kahvilla istuessa on vaan pakko polttaa. Tosin siihenhän on varmaankin lähiaikoina tulossa muutos, kun ravintolan pöydässä ei enää niin vaan kärytetä.

Vierumäki-asiaa olen tietysti hehkutellut kaikille ja miettinyt, miten mukavaa olisi omistaa viikko itselleen ja urheilulle. Erityisesti täysihoito on ihana asia, koska olen todellatodella kyllästynyt syömään einesruokia ja haaveilen päivittäin lounaspöydistä, joissa olisi tarjolla kunnon kotiruokaa ja raikkaita salaatteja. Mutta saa nyt nähdä, mitä tapahtuu, kun saan sen palkinnon kotiin asti. Toivottavasti siinä on väljät käyttöehdot eikä mitään "tämä lahjakortti on voimassa vain viikolla 27 ja mahdollisia lajeja ovat jääkiekko ja telinevoimistelu".

Tänä iltana joudun ehkä laittamaan herätyskellon soimaan, koska mulla on menoa puolilta päivin. Olen kyllä yhdeksän aikaan herännyt joka aamu, mutta ehkä juuri se huominen aamu on poikkeus, kun pitäisi ollakin jossain johonkin tiettyyn aikaan. Ja nyt Onni jotenkin sekosi ja touhuaa jotain todella omituista kirjahyllyn päällä. Toivottavasti se rauhottuu, että saan nukuttua. Nukkuminen ei nimittäin todellakaan onnistu, jos kissa tai pari päättää riehua kuin raivopäät juuri sillä hetkellä, kun painat pääsi tyynyyn ja laitat silmät kiinni.

2006-02-21T21:30:00.000+02:00

VIERUMÄELLE
Koko päivän sohvalla makoillutta alkoi hieman tylsistyttää, joten se osallistui olympia-arpajaisiin. Ja millä lopputuloksella: voitin Vierumäki-lomapaketin. Siis kukaanhan ei koskaan voita mistään arpajaisista mitään, mutta nytpä tärähtikin tämä tonnin arvoinen palkinto. Kävin jo ottamassa selvää, mitä kaikkea Vierumäki tarjoaa, ja siellähän oli vaikka mitä urheilullisia viikonloppukursseja tai viikon mittaisia kuntoremontteja. Tästä jos saisin lisäpotkua aloittaa taas urheilut... Tai tietysti voin osallistua johonkin kuntoilu startti-viikonloppuun, missä rapakuntoiset laiskimukset laitetaan ojennukseen. Hinnatkin olivat varsin kohtuullisia tuhanteen euroon nähden, joten ehkäpä voin ottaa jonkun kaverinkin mukaan. Tai sitten myyn sen lahjakortin jossain jollain sopuhinnalla. Kiinnostuneet ilmoittautukaa kommenttiosastolla.

Huomiseksi olen sentään sopinut yhdet kahvittelut ja kieltämättä tämä täydellinen joutenolo alkaa jo hieman tympäistä. Tykkään kyllä olla täysin jouten, mutta ehkä saturaatiopiste on jo saavutettu ja on aika tehdäkin jotain ja olla sosiaalinen. Väistämättä kyllä herää ajatus, että miten pystyn ikinä töiden ohella tekemään mitään, kun en nytkään jaksa tehdä juuri mitään, vaikkei tarvitse edes käydä töissä. Mutta viikko on lyhyt aika ja ensi maanantaina saan taas palata sorvin ääreen odottelemaan kesälomaa...

Hävettää tunnustaa, mutta kyllä mä heitin ne lääkkeet roskikseen. Puolustukseksi sanon, että olivat lähinnä melkein tyhjiä voidepurkkeja tyyliin Mobilat ja jotain vanhoja Coldrexejä. Ja tiedän, että niin ei saisi tehdä ja olen ihan todella paha ihminen. Anteeksi. Olen myös sen verran kyyninen, etten ihan täysin usko siihen, että niille vanhoille lääkkeille aina apteekissakaan tehdään mitään roskiinheittoa kummempaa. Kerran yhdessä kaupassa, missä olin töissä, heitettiin keräykseen tuodut paristot vaan roskalavalle. Enkä usko, että oli mitenkään ainutkertainen tapahtuma.

Kohta alkaa yksi pokeriturnaus, mistä todennäköisesti tipahdan ensimmäisen käden aikana ja sitten joutaakin jo nukkumaan. Laiskuus on ihanaa!

2006-02-20T11:48:00.000+02:00

LOMALLA
Tänään on talviloman ensimmäinen päivä, loistokasta. Ja ohjelmassa siivoamista ja kirjanpitokurssia varten opiskelua. Pyykkiäkin piti pestä, mutta kävin sitten turhaan kääntymässä tuolla pyykkituvan ovella, koska vuoro onkin vasta huomenna. Yhdestä kaapista löysin aivan uskomattomat määrät kaikkia vanhoja lääkkeitä, jotka heitin roskiin ja melkein vuoden irrallaan pyörineet valokuvat laitoin albumiin. Siivous on vielä aika alkutekijöissään, mutta ehkä mä kohta saan senkin homman vauhtiin. Mitään kummoista ei ole suunnitelmissa, koska ei ole rahaa ja muutenkin haluan vaan levätä tämän viikon.

Eilen menin kavereitten kanssa luistelemaan, mutta se ilo päättyi lyhyeen, koska luistimet puristivat ihan helvetisti jalkoja. Olin ihan varma, että ne luistimet ovat kokoa 41, joten päätettiin vaihtaa kaverin kanssa, jolla oli liian isot luistimet kokoa 42. Ne mun luistimet eivät sitten ollenkaan mahtuneet kaverille jalkaan ja syykin selvisi: nehän olivat kokoa 39. Ihan uskomatonta, että olen monena talvena ollut luistelemassa kaksi numeroa liian pienillä luistimilla! Epäilen myös, että luistimet ovat joskus jossain koulun urheilutunnilla pukuhuoneessa vaihtuneet, koska mulla ei kerta kaikkiaan voi olla niin pieniä, koska muistaakseni jalka on ollut tällainen viulukotelo jo jostain ala-asteelta saakka. Luistelu olisi kyllä ihanaa, mutta yllättäen mulla ei ole varaa ostaa uusia luistimia, joten taitaa nyt tältä talvelta jäädä tuohon yhteen tuskalliseen kertaan.

Tai siis onhan mulla jotain suuria suunnitelmia tälle viikolle: einesruokia en syö kertaakaan ja viikkokännit on vedettävä. Jos vielä olisin niin reipas, että jaksaisin käydä mamman luona kylässä, niin johan siinä olisikin ihan tarpeeksi. Olympialaisiakin pitäisi seurata; olen ihan koukussa esim. curlingiin. Ja siitä muuten varmaan tulee joku mitalikin, kun kaikki etukäteen varmat kuten naisten hiihtoviestit ja yhdistetty on enemmän tai vähemmän kusseet. Tai ehkä jääkiekossa tänä vuonna kaikki natsaa, koska tosi hyvin on pelit menneet ainakin tähän asti. Jääkiekossa vaan on sellainen pointti, että mua ei yhtään kiinnosta katsoa niitä pelejä telkkarista.

Joo, pakko mennä vähän sohvalle lepäilemään ennen kuin alan imuroimaan.

2006-02-07T18:44:00.000+02:00

TAAS TERVE
Tänään on ollut ihan ylihyvä päivä, koska mulla on terve olo. Eilinen meni vielä ihan niistäessä ja melkein keljutti lähteä töistä suoraan kirjanpitokurssille, mutta onneksi siellä oli taas kerran niin ihanaa, että kaikki tämän maailman kurjuus kyllä unohtui numeroita pyörittäessä. Keväämmällä alkaisi myös palkanlaskennan peruskurssi ja mua todella innostaisi mennä myös sinne. Ehkä kysyn työnantajalta, että maksaisiko ne myös sen kurssin. Kirjanpitoon hurahtaneita on ehkä muitakin, koska City.fin rippituolissa kerran joku mies tunnusti, että on aivan hurahtanut kirjanpito-opintoihin eikä tyttöystäväkään oikein enää kiinnosta. Töissä mulle kyllä naureskeltiin, että teepä pari konsernitilinpäätöstä, niin ei enää kirjanpito nappaa sen jälkeen yhtään.

Töissä on muuten ihan hirveästi hommia. Käsiteltävät asiat ei vähene, vaikka tekisin töitä kuinka kovasti ja kuinka pitkälle iltaan tahansa. Nyt on vaan pakko taas kerran painaa ylitöitä joka ilta, jos vaan suinkin jaksan. Onneksi ei ole mitään muita menoja ennen viikonloppua, joten voin omistautua täydellisesti rakkaan työnantajani palvelemiseen. Olen myös jotenkin omituisesti joutunut mukaan erääseen ylimääräiseen projektiin ja sitäkin asiaa pitäisi viedä eteenpäin tämän viikon aikana, mutta en kyllä todellakaan ymmärrä, että missä välissä.

Tänään soittelin mammani kanssa, joka täytti viime viikolla 80 ja on vieläkin aivan loistokunnossa. Oli kyllä vähän noloa, että soitin vasta tänään, mutta olen aina luullut, että ne synttärit on joskus helmikuun puolessa välissä eikä mamma niitä mitenkään juhlinutkaan. Alustavasti sovittiin, että menen talvilomalla käymään. Mamma on muuten ihan päällikkö, koska vastaa lankapuhelimeen "niin". Ennen hän vastasi sanomalla oman puhelinnumeronsa, mutta ehkä ikä tuo itsevarmuutta ja puhelimeenkin voi jo vastata vain sanomalla niin, vaikkei edes tiedä, kuka soittaa.

Kohta tulee tiistai-illan kruunaamaton kuningas ja ehdoton kohokohta eli O.C. Sitä ennen voisin pelata parit kädet pokeria. Eilen en ehtinytkään pelaamaan yhtään, joten vierotusoireet alkavat olla jo melkoiset.

2006-02-04T14:55:00.000+02:00

FLUNSSA
Kyllähän se flunssa sieltä pamahtikin päälle, kun olin ensin viikon kärvistellyt hillittömän väsymyksen (yöunet esim. 21-07 eikä siltikään olisi millään jaksanut herätä) ja vilutuksen kourissa. Naamakin turposi allergiaoireiden takia kuin jalkapallo eikä tämä silmien Kiina-ilmiö näytä hellittävän ikinä. Pientä extrapainetta tulee siitä, että jos en maanantaina kykene töihin, niin ne joutuvat soittamaan mun työparin lomilta töihin. Eli mun on pakko mennä maanantaina työmaalle, koska en ainakaan omalle kohdalle haluaisi ikinä sitä, että lomalta soitetaan töihin. Ja onhan tää nyt jo huomattavasti parempi kuin eilen, kun olen levännyt, mutta vähän huolestuttaa nuo silmät ja se, että riittääkö huominen päivä paranemiseen. Kai se riittää, kun nauttii hulluna c-vitamiinia ja lepää.

Mä olen miettinyt vaikka mitä kivoja issueita, mistä kirjoittaa, mutta en tietenkään nyt muista niitä enkä ole tajunnut kirjoittaa niitä ylös.

Ai niin, AMK-opiskeluni on nyt lopullisesti haudattu, sillä sain koulusta sellaisen erokirjeen. Siinä oli lueteltu kaikki suorittamani kurssit ja niiden arvosanat ja olin kyllä tosi yllättynyt, että sillä nollapanostuksella, mitä mä olen opintoihin uhrannut, voi saada ihan kohtuullisia arvosanoja. Olihan siellä toki aika jonkun verran ykkösiä ja kakkosia, mutta yllättävän kuitenkin myös kolmosia ja nelosia. Ihmeellisintä on se, että sen paperin saaminen kotiin ei herättänyt juuri mitään tunteita. Tulipahan käytyä sitäkin koulua, mutta nyt pitää jo suunnitella uusia kujeita. Mä olen päättänyt, että 30 ikävuoteen mennessä olen opiskelemassa jotain tai mulla on parempi (vakituinen) työpaikka kuin nyt tai sitten vaan alistun siihen, mitä nyt teen. Tai asetan uuden ikärajan vaikka 35 vuoden kohdalle.

Pokeria on tullut jonkun verran pelattua, mutta ei millään järin suurella menestyksellä. Unissani olin kyllä puhunut, että nyt kaikki näyttää samaan aikaan, mulla on siebenit, ei kun täyskäysi! Toi siebenit tulee siitä, että yhden tyypin vakiokänniläppä on "saksaa en osaa muuta kuin sieben bierre bitte". Ja siinäkin on toi bierre väärin.

Hiukset on niin likaiset, että jouduin peittämään ne huivilla ja nyt näytän 50-vuotiaalta emännältä. Hiustenpesu on aivan liikaa vaadittu tässä olotilassa. Onneksi saan vaan köllötellä sohvalla ja niistää, koska yleensä (siis terveenä ollessa) on ihan riittävästi kaikkea menoa. Joku kun vielä tiskaisi, koska itse ei nyt pysty moiseen suururakkaan. Haisenkin muuten varmaan tosi pahalle, koska olen syönyt ihan megavalkosipulisia leipiä flunssanparannustarkoituksissa. Musta tuntuu, että c-vitamiini ja valkosipuli on ihan toimiva yhdistelmä, koska tosi nopeasti sain taltutettua flunssan pahimman terän.

Jep, suuntaankin takaisin sohvalle odottamaan vajaan tunnin päästä alkavaa leffaa, jonka pääosassa on Sean Connery. Se on niin mahdottoman karismaattinen näyttelijä ja ehdoton suosikkini noista vanhemman polven tähdistä.

2006-01-29T13:52:00.000+02:00

SUNNUNTAIFIILIKSISSÄ
Olipa ihanaa olla krapulaton ja nukkua niin pitkään kuin huvitti. Tosin heräsin yöllä monta kertaa aivan kauhuissani, että kohta kyllä myöhästyn töistä, kun ei ole herätyskelloa soimassa. Pientä stressiä siis pukkaa, koska työparini on seuraavat kaksi viikkoa lomalla ja joudun todennäköisesti tekemään ihan reilusti ylitöitä. No, mikäs siinä, vaikka joskus tuntuu, että elämässä ei paljoa muuta sisältöä ole kuin töitä.

Olen innostunut pelaamaan pokeria, mutta täytyy myöntää, että olen vielä aivan täysi aloittelija. Olenkin nyt hieman rahaa hävittyäni pelaillut leikkirahapöydissä, mutta niissä mättää se, että pelaajat todellakin pelaavat leikkirahalla, eli tehdään ihan älyttömiä korotuksia ja lähdetään peliin mukaan todella huonoilla korteilla, vaikka mielestäni niissäkin pöydissä kannattaisi pelata tosissaan, koska siinähän sitä oppii. Mutta myönnetään, että joskus tulee itsekin tehtyä aivan älyttömiä liikkeitä, koska kyseessä on vain leikkiraha.

Mun pitäisi nyt oikeastaan tehdä kirjanpitokurssin tehtäviä, mutta kun laiskottaa... Ihmeekseni olen myös huomannut, että opiskelu on aika mukavaa ja jaksan jopa kotona lueskella muistiinpanoja tai oppikirjaa, mitä en kyllä esim. AMK:ssa tehnyt kuin todellisen pakon edessä. No, onhan se vähän eri asia opiskella työkuvioita helpottavia asioita kolme tuntia viikossa (+ kotityöt) kuin totaalisen turhalta tuntuvia restonomia-asioita viisi päivää viikossa. Tuolla kurssilla on myös todella asiantunteva opettaja, mitä ei todellakaan voi sanoa niistä "opettajista", joita meillä oli AMK:ssa. Tuolla kurssillahan saan periaatteessa teoriatietoa niistä asioista, joita olen tehnyt työkseni jo vuoden, joten opiskelu on sinänsä tosi helppoakin, kun voin yhdistää kurssilla oppimiani asioita käytännön työelämässä oppimiini juttuihin. Plussaa tietysti myös siitä, että työnantaja maksaa kurssimaksun ;)

Joo, kyllä mä taidan nyt peseytyä ja pukeutua, ettei tämäkin vapaapäivä mene ihan harakoille. Onhan laiskottelu kivaa, mutta joskus olisi ihan kiva saada jotain tehtyäkin.

2006-01-22T14:20:00.000+02:00

KEITTIÖHASARDI
Mä olen just niin tyhmä, että laitan öljyn lämpenemään paistinpannulle ja jätän muovisen paistinlastan odottamaan siihen pannun päälle ja lähden sitten selailemaan koneella jotain. Seuraava otos onkin se, että kämppä on aivan täynnä muovinkäryistä savua, lasta on sulanut paistinpannuun kiinni ja näin ollen uusi paistinpannukin on pilalla. Kalafilee on siis pakko paistaa vanhalla hätävarapannulla, johon kaikki tarttuu pilalle menneen pinnoituksen vuoksi kiinni. Alkoi vituttamaan se epämääräinen kalamöskä niin paljon, etten syönyt loppujen lopuksi mitään, joten nyt on nälkä ja ehkä myöskin jokin muovikärymyrkytys. Loistavaa.

Eilen illalla oli vähän kuumetta, mutta onneksi se on nyt mennyt ohi ja olo on suunnilleen normaali. Epäilen kyllä, että kuume johtui enemmänkin allergiaoireista eikä niinkään mistään flunssa-asiasta. Mä en oikeasti saisi juoda jatkuvasti limsaa ja syödä mitä mieli tekee, koska pitäisi varoa säilöntäaineita. No, ehkä ryhdistäytyminen senkin asian suhteen olisi paikallaan.

Ulkona on edelleen muutama aste liikaa pakkasta ja mun on kai pakko raahautua jonnekin kauppaan, että saan edes jotain syödäkseni. Tää on just näitä murmur-päiviä, kun mikään ei suju ja tekisi vaan mieli kadota jonnekin peiton alle.

2006-01-20T20:42:00.000+02:00

KIITOS YLE!
Vihdoinkin tunnen saavani jotain vastinetta maksamalleni tv-luvalle. Haaste - taistelusukeltajaksi on parasta, mitä telkkarista on pitkään aikaan tullut. Ehdottoman mielenkiintoinen ja ehdottomasti paljon silmäniloa. Jos ette vielä ole katsoneet, niin katsokaa edes viimeinen osa ensi viikon perjantaina.

Ulkona on edelleen kylmä ja huomenna saatan jo nöyrtyä ja pukea pitkikset farkkujen alle.

2006-01-18T21:48:00.000+02:00

PAKKASEN PUREMAT
Ulkona on aika kylmä. Niinkuin tiesittekin. Kylmyys on vain asenne- ja pukeutumiskysymys, mutta oikeasti en voi asennoitua mitenkään positiivisesti siihen, että hengittäminen sattuu. Lisäksi tuuli tunkee läpi pipon raoista ja se tuntuu ikävältä.

Äänestämisestä on pakko kertoa näin jälkijättöisesti sen verran, että omalle äänestyspaikalleni oli matkaa n. kaksi kilometriä. Eihän siinä muuten mitään, mutta jalkakäytävä oli aivan jäässä ja toisen äänestysalueen äänestyspaikka sijaitsee tällä samalla kadulla n. 200 metrin päässä. Että ihan mielenkiintoisesti menevät nuo äänestysalueiden rajat. Olen ehkä pakotettu äänestämään toisella kerralla ennakkoon, koska ennakkoäänestyspaikka sijaitsee työpaikkani alakerrassa.

2006-01-13T21:36:00.000+02:00

ÄÄNESI ON KALLIS
mutta sitä ei välttämättä tarvitse/kannata antaa Bjarne Kallikselle. Äänestää pitää omantunnon mukaan eikä sen mukaan, millä ehdokkaalla on todennäköinen mahdollisuus päästä presidentiksi. Kuinkahan paljon enemmän ääniä esim. Timo Soini tai Heidi Hautala saisivat, jos heidät omimmaksi ehdokkaakseen kokevat todella äänestäisivät heitä eivätkä esim. Tarja Halosta, koska "ei ole mitään järkeä äänestää sellaista ehdokasta, joka ei kuitenkaan tule valituksi".

Perhana, valituksi voi tulla kuka tahansa. Ja minun ääneni ei mene kenellekään kolmesta ns. pääehdokkaasta. Ihan periaatteesta. Ja siksikin, että mielestäni sopivin löytyi muiden joukosta.

Käy valitsemassa sinulle sopivin.

2006-01-12T21:12:00.000+02:00

KIIREKIIREKIIRE
Olen tehnyt pari viikkoa paljon töitä. Ei ole pelkoa, että työaikaliukuma lipsahtaisi miinukselle tai että joutuisin pyörittelemään peukaloita miettien, että mitäs sitä seuraavaksi tekis. Lisäksi aloitin yhden töihin liittyvän kurssin tänään ja viikonloppuna menen taas ylitöihin. Onneksi talviloma on reilun kuukauden päästä ja sen viikon aion viettää täysin jouten. Siis ihan täysin jouten tekemättä mitään muuta kuin pakollisia askareita kuten kaupassa käynti ja ruuanvalmistus.

Ei mulla kai muuta. Äkkiä vaan nukkumaan, että jaksan taas huomenna mennä ajoissa ja lähteä myöhään.

Melkein jäi taas väliin pakollinen kuluttajatutkimusosio, mutta lisään sen vielä tähän loppuun. Ensimmäinen ostopäiväkirja on jo paria päivää vaille valmis ja täyttäminen sujuu ja kaikenlaiset lippulaputkin muistan aina ottaa päivän aikana mukaan, jotta saan kaiken kirjattua tarkasti ylös. Se kyllä hävettää, että ostokseni ovat olleet melkoisen karkkipitoisia ja kasviksia olen ostanut aivan mitättömän vähän ja nekin ovat olleet lähinnä appelsiinejä. Hupaisaakin päiväkirjan täyttäminen on ollut, kun sukkahousut ostettuani täytin esim. kohdan "käyttäjän ikä". Niin, kenelläs ne halvat huvit olikaan...

2006-01-08T19:51:00.000+02:00

OLISIKO AIHETTA PIENEEN ITSETUTKISKELUUN?
Siinähän ei ole mitään pahaa, että viikonloput menee baarissa, mutta siinä on, että se ahistaa. Ihan oikeasti nyt pitää rajoittaa ja etsiä elämään jotain muuta sisältöä ja kivaa kuin se ainainen baarireissujen ja viinanjuonnin suunnittelu ja toteuttaminen sekä kyseisistä toimenpiteistä toipuminen. Ei tämä tällaista voi aina ja ikuisesti olla, vaan joskus tarvii keksiä jotain uutta.

Nyt viikonloppuna oli kyllä muualla asuva kaveri poikaystävänsä kanssa kyläilemässä, eli oli erikoistilanne, mutta seuraavat kaksi viikonloppua pysyn poissa noista anniskeluravintoloista ja lepään ja teen jotain oikeasti kivaa ja rentouttavaa. Vastahan tässä jokunen viikko sitten vietin viikonlopun selvinpäin ja se oli todella mukavaa ja kerrankin oli levännyt olo viikonlopun jäljiltä. Sellaista lisää. Ensi viikonlopun kohokohta olkoon äänestäminen. Selkäkin on tosi mukavantuntuinen, joten joku liikuntasuoritus olisi ihan senkin takia paikallaan.

Kohta pitääkin jo käydä nukkumaan, että jaksan aamulla olla pirteä ja tehokas työntekijä. Jippii.

2006-01-07T13:24:00.000+02:00

ONPAS SULOINEN

Tätä lukiessa löysin ohjeet tällaisen suloisen "omakuvan" tekoon.

Löytyy siis täältä

Ja nyt toivon, että jaksaisin sen verran perehtyä noihin koodeihin, että saisin tuon kuvan jotenkin järkevämmin näkymiin (ts. tekstin siihen viereen), mutta kun en jaksa niin en jaksa. Kaukana ovat ne ajat, kun väsäsin jotain omaa sivua ja päivät kuluivat netissä seikkaillen ja html:ää opetellen. No, aika aikansa kutakin, koska nythän päiväni täyttyvät iki-ihanan ostopäiväkirjan täyttämiseen.

2006-01-05T20:02:00.000+02:00

PINGVIINI
oli päässyt lehteenkin, joten tuskin olen ainut sitä ohi kävellessään ihaillut.

Töissä tapahtui jotain tosi megaihanaa, eli minusta tehtiin arpajaisvastaavaa! Meillä kun on ne arpajaiset joka perjantai, niin tästä lähtien minä saan järjestää ne ja näin ollen myös päättää palkinnoista. Tämä merkitsee viinipullopalkintojen oleellista vähenemistä. Tosin tämä tammikuu on melkoisen haasteellinen, koska palkintojen suhteen ilmeisesti noudatetaan tipatonta tammikuuta. Oikeastaan alkaa jo pukkaamaan pientä stressiä tulevien viikkojen palkinnoista, voi apua. Aika hyvin niistä arvoista kyllä kertyy rahaa, koska suunnittelemme keväälle jotain yhdistettyä laskettelu/ulkoilu/kylpylä/biletysreissua Tahkolle arparahoilla kustannettuna. Ja kaikki tämä todellakin yhden euron hintaisilla arvoilla!

Nyt tuntuu siltä, että kaikki ketkä mitään on, ovat tänään bilettämässä, mutta minäpä en ole, koska menen huomenna töihin. No, saahan siitä tuplapalkkaa, mutta siltikään en jaksa ihan ratkiriemuissani olla, koska kolmen päivän vapaa olisi tuntunut kivemmalta kuin ne rahat. Pari viikkoa jouduin rehkimään pitkää päivää saadakseni työaikaliukuman miinukset pois ja tilanteen nollattuani olisin voinut hellittää, mutta nyt en kerta kaikkiaan osaa. Tuntuisi niin luovuttamiselta tehdä jotain mitätöntä normaalia 8 tunnin päivää. Olisi niin säälittävää mennä töihin vasta kahdeksalta tai sen jälkeen, kun puoli kahdeksalta tai jopa seitsemältäkin voi mennä. Ja miten olen joskus voinut lähteä töistä jo ennen neljää?! Siis hyvänen aika, onko minustakin tulossa työlleen omistautunut no life bastard?

Haaveilen ihan tosi paljon siitä, että menisin kehitysmaakauppaan vapaaehtoistyöntekijäksi. Olen miettinyt sitä jo monta vuotta, joten saisinpa kerättyä tarmoa ja rohkeutta marssia sisään kauppaan kysymään, että miten tänne pääsee vapaaehtoismyyjäksi. Myyntikokemusta minulla ainakin on, joten siitä ei pitäisi homman jäädä kiinni. Tosin en haluaisi sitoutua tekemään kauhean montaa vuoroa kuukaudessa, mutta kai niille kelpaa yhdenkin illan tai lauantain tekijä. Kysymys lähinnä kuuluukin, että pystynkö luopumaan jostain asioista tässä täydellisen itselleni omistautuneessa elämäntyylissäni ja antamaan vapaa-ajastani jotain muillekin? Liikuntaakin pitäisi harrastaa ja eräälle kurssille mennä, joten kaikenlaista projektia on tiedossa...

Pakollinen kuluttajatutkimusosio: ostopäiväkirjan täyttäminen alkaa jo sujua rutiinilla, mutta 15 minuuttia jokaisen kauppareissun jälkeen koko loppuelämäni ajan ei aivan vastaa mielikuvaani hyvästä tulevaisuudesta.

Ja vielä vinkki raastinrautaa muistuttaville kantapäille: Body Shopin hamppujalkavoide. Kyllä pehmentää kovimmankin känsäisen kantapään.

2006-01-03T18:57:00.000+02:00

KOTIMATKALLA
näin aivan erihienon lumiukon. Se ei ollut mikään perinteinen kolmesta pallosta koottu porkkananenäinen tapaus, vaan pingviini. Ja oli vielä värjättykin pingviiniksi. Piristävää, joskin vähän huolestuttaa komean lumiveistoksen kohtalo, jos taivaalta alkaa tippua räntää tai joku innokas huoltomies kolaa sen pois. Itsellenihän kävi kerran pienenä niin, että suurella vaivalla rakennettua lumihevosta ei näkynyt enää missään, kun seuraavana aamuna menin pihalle viimeistelemään sitä. Iskä oli nimittäin vetäissyt lumilingolla sen päältä. Aika julmaa, vai mitä.

Kuluttajapaneelin jäsenyys vituttaa jo nyt, vaikka ostopäiväkirjan täyttämistä on takana vasta kolme päivää ja sinä aikana olen asioinut ruokakaupassa neljä kertaa ja ostanut ehkä yhteensä 10 eri tuotetta. En viitsi raahata sitä opusta töihin mukaan, joten ruokatunnin jälkeen pakkasin einesruuan pahvilerpakkeen ja riisipiirakan pussin mukaani, jotta sain kaiken kirjattua tarkasti ylös. Itse asiassa en ole aivan varma, että pitääkö nuo ruokisjutut merkitä, koska se ei ole kotona tapahtuvaa ruokailua, mutta toisaalta taas ostan ne kamat kaupasta, joten sen perusteella pitää. Lisäksi eilen en löytänyt opuksesta selkeästi oikeaa riviä kermaviilille, joten jouduin laittamaan sen mahdollisesti väärään paikkaan. Mutta tärkeintä on, että kaikki ostokset merkitään, jotta saadaan mahdollisimman totuudenmukaisia tilastoja. Eri asia sitten on se, että kuinka kauan minä olen mukana niiden tilastojen materiaalina, koska tämä on oikeasti rasittavaa touhua.

Vuosi ei ole alkanut hyvin, koska olen ostanut tylsän aikuisten kalenterin viiden Solidaarisuus-kalenterin parissa vietetyn vuoden jälkeen. Tuo aikuisten kalenteri on niin mahdottoman tylsä ja asiallinen, että vähintään joudun päällystämään sen jollakin kivalla kuvalla tai värikkäällä käärepaperilla. Sen paperikin on huonoa, ohutta haperoa verrattuna Solkkukalenteriin. Ja missä on kaikki tärkeät tiedot Mosambikin kansallispäivästä ja 100 vuotta sitten alkaneesta milloin mistäkin tärkeästä tapahtumasta?! Aikuisten kalenterista näkee vain täyden kuun, ja senhän nyt voi todeta ihan vain katsomalla ikkkunasta ulos.

Ehkä tämä aikuisten maailma kuluttajatutkimuksineen ja järkevine kalentereineen on vähän liikaa tämän jokavuotisen uuden vuoden angstin kourissa. Uuden vuoden tullessa kun pitäisi olla niin reipas ja mainio, mutta minä haluan edelleen maata sohvalla ja siivota vasta silloin kun huvittaa, joten todellisuudesta niihin kuviteltuihin hyvän kansalaisen elkeisiin on valitettavan pitkä matka.

2005-12-30T17:41:00.000+02:00

KIPEÄ KIELI
En tajua, että mikä hemmetti nyt vaivaa, mutta kieli on niin kipeä, että puhuminen on vaikeaa. Syöminenkin on vaikeaa. Oikeastaan on ylipäätään vaikea olla, koska kieleen koskee, vaikka se vain möllöttäisi paikallaan suussa. Ehkä olen purrut siihen oikein voimalla, koska kuulemma myös kerroin unissani, että tonttujen ja joulupukin muorin tehtävänä on huolehtia siitä, että puuroa riittää kaikille.

Ylihuomenna on uusi vuosi ja minulla todellakin uudet kujeet, eli olen mukana kuluttajatutkimuksessa, jonka jäsenyys on jatkuvaa ja johon liittyvien palkintojen saaminen edellyttää ostospäiväkirjojen tunnollista täyttämistä ja palauttamista ajallaan. Homma vaikutti harmittomalta, tuotenäytteiden täyteiseltä huvilta siihen asti, kunnes ne ostospäiväkirjat saapuivat postissa kotiini. Ensin täytyy kertoa, paljonko ostosten loppusumma teki, missä asioit ja käytitkö kanta-asiakaskorttia. Seuraavaksi kaikki ostokset eritellään tuoteryhmittäin ean-koodeja käyttäen ja kategorioita on n. 6529 (esim. tuoreet äyriäiset tai lihapakasteet). Näistä täytyy vielä vähentää ei-päivittäistavaraostot ja eritellä, että mitäs sieltä kaupasta tuli nyt ostettua. Esimerkiksi paitoja on yhteensä 12 kategoriaa, sukkahousuja ja sukkia 16. Ostospäiväkirjoja tuli kuusi kappaletta täytettäväksi ja jokaisessa on kaksi viikkoa, joten hikinen uusi vuosi on tulossa niitä pumaskoja täytellessä. Ja onneksi mulla on todella vähän rahaa, joten eipä tule paljon mitään osteltuakaan. Kerrankin rahapulan voi kääntää positiiviseksi asiaksi!

Mitään muuta uuden vuoden lupausta en sitten teekään kuin sen, että täytän ostospäiväkirjani tunnollisesti ja palautan ne kaikki ajallaan. Elämäni on saanut uuden kuluttajasuunnan, joten minun täytyy olla luottamuksen arvoinen.

2005-12-27T19:00:00.000+02:00

JOULU TULI JA MENI
ja kohta on taas jo kesä ja sen jälkeen uusi joulu. Tai oikeastihan kai joulu loppuu vasta loppiaisena, mutta aika lailla menneen maailman tunnelmat on joulun suhteen. Aattona kävin mammalla ja haudoilla ja illan vietin pikkusiskon kanssa syöden ja naistenlehtiä lukien. Joulupäivänä jatketttiin samaa syömistä ja illalla lähdin perinteiselle baarireissulle. Eilinen menikin sitten toipuessa ja valitettavasti se sama toipuminen taisi jatkua vielä tänäänkin, koska olo oli suhteellisen nuhjuinen, kunnes kävin syömässä lounaan Hesessä ja vähän tokenin.

Niin, eipä ole juuri muuta sanottavaa joulusta. Olisi vaan sattunut aatto jollekin muulle päivälle kuin lauantaille, niin olisi ollut vähän pidemmät vapaat, mutta kaikkeahan ei voi saada. Ja olisiko se nyt sitten ollut niin hauskaa, jos tänäänkin olisi ollut vapaata ja olisi eilen joutunut lähtemään Tapanin tansseihin?! Tuskinpa vaan, koska vanhemmiten tuo turnauskestävyys ikävästi heikkenee.

Selkä on kipeä ja paleltaa ja pää on jumissa, joten parempi kai jättää tältä erää tähän.

2005-12-23T16:32:00.000+02:00

JOULUPUU ON RAKENNETTU
Ensimmäistä kertaa elämässäni olen itse valinnut kuusen ja koristellut sen aivan yksin. Ja todennut, että kynttilöiden laittaminen on melkoisen hankalaa ja että tässä kuusessa on kohta, jossa ei kasva yhtään oksaa. Neulasia varisee tuhatmäärin lattialle heti kun sormenpäällään erehtyy koskemaan kuusen jotain kohtaa, joten ilmeisesti myös sulatusprosessissa meni jotain pieleen. Koristeena on aivan liikaa sinisiä palloja suhteessa muihin väreihin, mutta pääasiahan on se jouluntunnelma, jonka koristeltu kuusi tuo tähänkin matalaan majaan.

Huomenna lähden käymään mamman luona kotikonnuilla ja samalla reissulla hoituu myös haudoilla käynti. Mamma tekee aivan lyömättömän hyvää, kermaista lanttulaatikkoa, joka on muutenkin suosikkini jouluruuista, joten todennäköisesti ruokailen siellä. Sitten iskä tuo minut ja pikkusiskon takaisin kaupunkiin ja vietämme tytöissä täydellisen joulun, eli syömme ihan helvetisti suklaata, katsomme telkkaria ja luemme naistenlehtiä. Aattohartauteenkin voisi mennä, koska lähin sellainen pidetään tien toisella puolella olevalla hautausmaalla. Paitsi että minä aloitan sen täydellisen joulunvieton ehkä n. tunnin kuluttua, kunhan olen ensin käynyt kaupassa hakemassa viimeisetkin joulunviettotarvikkeet.

Oikeastaan joulutunnelma on aika mukavassa nousussa ja erityisesti ilahduttaa ajatus tulevista kolmesta vapaapäivästä.

2005-12-20T18:39:00.000+02:00

TORKKUADDIKTI
Tuolilla päähän sitä, kuka keksi herätyskelloihin ja kännyköihin torkkukytkennän. Ja ehkä kirveellä sitä, kuka on jäänyt koukkuun. Ei ehkä ihan tervettä laittaa kelloa soimaan ihan helvetin aikaisin ja sitten torkutella tunti tai jopa kaksi. Mutta kun ei kerta kaikkiaan voi herätä heti kun kello soi, koska se on niin julmaa ja on kiva ummistaa silmiä vielä vähän. Lääkkeenkin olen tähän addiktioon keksinyt, eli riittävän aikainen nukkumaanmeno näyttäisi toimivan melko tehokkaasti. Mutta arvatkaa onko boring käydä melkein joka ilta nukkumaan yhdeksältä? Olen jo luopunut Täydellisten naisten katsomisesta, koska sekin ohjelma taitaa tulla katsomisaikani ulkopuolella. Ennen sentään yhdeksältä alkavat sarjat olivat ok, enää ilmeisesti aikaisintaan kahdeksalta alkavat.

Viikonloppua vietin Helsingissä kaverin 30-vuotissynttäreillä ja lystiähän siellä pidettiin! Kaveri oli Thaimaassa päässyt viinaämpärin makuun ja synttärijuhlissakin sitten juotiin boolia isosta kulhosta jokainen omalla pillillään. Kulhossa oli vielä korvat pillien säilytystä varten ja kerrankin typerän sanonnan "palataan astialle" käyttäminen oli täysin paikallaan. Ja tietenkin vedin riinakännit eli sammuin baariin ja vasta neljännellä kerralla henkilökunnan nukkumisesta huomauttaminen johti baarista poistamiseen. No, sattuuhan näitä ja aina voin syyttää univelkaa, mikä laittaa nukahtelemaan kaikenlaisiin epäsopiviin paikkoihin.

Ihanaa on se, että jouluun on enää neljä yötä! Joulufiilis on kovassa nousussa ja huomenna menen hakemaan joulukuusta. En olisi sellaista muuten edes hankkinut, mutta työkaverin pojan luokka myy niitä käsittämättömän edulliseen viiden euron hintaan, joten pakkohan se on oma kuusi saada! Mitään stressiä en tietenkään ole ottanut, koska ruuat saa valmiina kaupasta ja lahjatkin olen jo ostanut ja paketoinut. Ehkä sitten, jos järjestäisin jotain hillitöntä sukujoulua, joutuisin panostamaan enemmän, mutta tässä tilanteessa kevyempi jouluvalmistelu riittää aivan mainiosti. Sitä paitsi joulun pääruoka on ehdottomasti suklaa ja sen hankkiminen käy helposti. Huomenna joulufiilis nousee varmaan äärimmäisyyksiin, koska menen Kauneimpiin joululauluihin ja jouluun on enää kolme yötä. Ihanaa.

Veinasi jo unohtua tämä testi.

Your 2005 Song Is

Don't Phunk With My Heart by the Black Eyed Peas

"I always want you with me

I'll play Bobby and you?ll play Whitney"

You were insanely in love in 2005 - and still might be!

What Hit Song of 2005 Are You?

Joo, tuosta biisistä kyllä tulee kesä ja Bulgarian reissu mieleen, mutta mitään suurta rakastumista en kyllä ole tänä vuonna havainnut. Eli ei nää testitkään sentään kaikkea tiedä.

2005-12-13T19:00:00.000+02:00

SORGENMORGEN
ihan kamalasti, etten kuukauteen (siis kuukauteen?!) ole päivittänyt tätä, mutta mulla on ollut tosi omituinen ja väsyttävä vaihe menossa, eli olen bilettänyt yleensä ainakin kolme kertaa viikossa ja muutenkin valvonut ja ollut ihan pihalla, joten päivät on menneet töissä nuokkuessa hiekanjyvät silmissä, iltapäivät torkkuessa ja illat jossain hämärillä teillä. Viikonlopunviettotavoista ei varmaan tarvitse edes mainita, mutta sanottakoon, että rahat on juotu ja kerta-annokset on olleet liian suuria.

Viime viikonloppuna sitten ryhdistäydyin, enkä lähtenyt perjantaina minnekään vaan pysyin kotona ja kävin ajoissa nukkumaan. Lauantain vietin joulumarkkinoilla (kertakaikkisen ihana joulutunnelma) ja kummitytön luona kyläillen, mutta kyllähän sitä vielä joutui pari olutta juomaan, mutta tulin ajoissa kotiin enkä jäänyt mihinkään mierolaisen tielle.

Siksikin ollut tämä bloggausharrastus vähän jumissa, ettei kone ole aina oikein pelittänyt. Varmaan täynnä jotain kivoja viruksia ja muita vastaavia, enkä ole jaksanut tehdä asialle yhtään mitään. Nytkin kovasti päivittää viruksentorjuntaa, mutta se ei taida riittää, vaan pitäisi jaksaa tehdä joku perusteellinen putsaus koko koneelle. Tai ehkä vaan pyydän jonkun asioista jotain tietävän käymään ja ostan sille jonkun pienen lahjuksen, niin pääsen ainakin tuhat kertaa helpommalla.

Äsken tapahtui jotain niin naurettavan teiniä, ettei mitään rajaa. Eli puhelin soi ja näytöllä vilkkuu tuntematon numero. Ajattelin, että okei, lehtimyyjät ne ahdistelee. Mutta eipä ollutkaan lehtimyyjä, koska kyseltiin, että onko sulla römpsää. Siis voi apua, olenko mä nyt joutunut jonkun jostain syystä loukkaantuneen ihmisen puhelinterrorin kohteeksi vai mitä? Tai toivotaan, että teinit (tai oikeastaan jotkut pennut) on vähän tylsistyneitä elämäänsä ja soittelee pilapuheluita, koska niitähän nyt on soittaneet ihan kaikki joskus pentuna, eikö? Eikä tätä äskeistä voi ihan häiriköksi laskea, koska soitti vain kerran.

Jep, nyt jo lueskelis omien suosikkien tuotoksia, kun en ole sitäkään varmaan kuukauteen tehnyt.

2005-11-23T17:20:00.000+02:00

FIKSUA FIKSUA

Your Eyes Should Be Hazel

Your eyes reflect: Intellect and sensuality

What's hidden behind your eyes: Subtle manipulation

What Color Should Your Eyes Be?

Kyllä noi testit näköjään tietää, koska toi silmienväri meni melkein oikein. Mulla on vaan vähän tummemmat, mutta en tiennytkään, että joku tällanen hazel on vaihtoehto. Mun maailmassa on vaan brown, blue ja green silmiä, vaikka aika monelta olenkin kuullut, että myös grey on silmien väri.

2005-11-18T18:24:00.000+02:00

KATKAISEN TÄMÄN HILJAISELON
eli muutaman päivän kirjoittamattomuuden meemillä.

nimi: Riina
ikä: 26 vuotta
Sukupuoli: nainen
Pituus: 175 cm
Paino: en kehtaa sanoa
Hiusten väri: ruskeat ovat
Hampaitten väri: kivasti kellertää
Kielen väri: erittäin huonoista elämäntavoistani johtuen varmaankin harmaa
Mitä/ketä ajattelet nyt: Perhana jos tulen kipeäksi, kun paleltaa
Mikä sinusta tulee isona: Mä olen jo iso
Kramppaako jalkasi koskaan: varpaat kramppailee ja alka harottamaan tosi omituisesti, joskus krapulassa pohje menee ihan kramppiin ja se koskee!
Omistatko Nalle Puh-sukkia: on mulla yhdet
Lempiväri: musta, punainen, violetti, vihreä, sininen
Kenen kanssa haluaisit asua: Onnin ja Bugin kanssa on hyvä asua, mutta kai sitä jonkun ihanan miehen kanssa olis vielä parempi
Minkä niminen haluaisit olla: vrt. edellinen: sillä miehellä olisi hyvä olla joku lyhyt ärrällä alkava sukunimi, koska olisi tosi vallatonta olla esim. Riina Rumpu tai Riina Rasa tai Riina Repo
Mistä tavarasta et voisi luopua: mikään tavara ei ole niin tärkeä ja itsetarkoituksellinen, ettenkö voisi siitä luopua
Uskotko Jumalaan: Kyllä
Mitä unia näet useimmiten: milloin mitäkin. Viime aikoina on pyörinyt jotain stressaavan työaiheista unifilmeissä
Paras radiokanava: tähän on pakko vastata Nova ja Etelä-Karjalan radio, koska ne soivat vuoroviikoin töissä
Missä vaatteissa olet kuin kotonasi: v-aukkoisessa neuleessa ja farkuissa
minkälaista kampausta pidät: voimakkaasti kerroksittain leikattu puolipitkä on joko tosi tökeröllä poninhännällä tai sitten kihartimella laitettuna mojovan hiuskiinnepläjäyksen kiinnittämänä
mitä sinulla on päälläsi: farkut, raidallinen neule
pahin mokasi: no tää tulee ekana mieleen: meille oli tullut töihin uusi poika enkä tiennyt hänestä kuin etunimen. Aloin sitten selittämään, että mun poikaystävän mielestä toi meidän toimitusjohtaja on maailman rumin mies. Hän ei kommentoinut juuri mitään, mutta myöhemmin jostain nimilistasta näin, että tällä pojalla oli sama sukunimi kuin tj:llä ja hehän olivatkin isä ja poika...
elämäsi onnellisin hetki: en voi nimetä mitään yksittäistä hetkeä, mutta tietty ajanjakso elämässäni oli todella onnellista aikaa ja niin täydellistä tunnepuolella, että olin todella tyytyväinen elämääni
kenen kanssa viimeeksi meilailit: työasioissa erään ravintolapäällikön kanssa
Kenen kanssa viimeeksi puhuit puhelimessa: Myöskin työasioissa erään toisen ravintolapäällikön kanssa
kenen kanssa viimeeksi juttelit messengerissä: ajat sitten Eevan kanssa
onko samassa huoneessa tällä hetkellä muita kuin sinä: Onni ja Bugi on, mutta niistä ei ehkä lasketa
onko sinulla sisaruksia: isoveli, pikkuveli ja pikkusisko
kun katsot vasempaan, mitä näkyy: pakastin ja vaatekaappi
kun katsot taaksesi, mitä näkyy: sänky ja pyykkiteline
onko sinulla tunnusta ii2: saattais ehkä ollakin, jos tietäisin, mitä hittoa tuo tarkoittaa
väsyttääkö: kyllä, mutta kohta täytyy vaan lähteä katsomaan uutta Harry Potteria
milloin viimeeksi olet leikkinyt hiekkalaatikolla: varmaan joskus 80-luvulla
mitä siskosi/veljesi sanoi sinulle viimeeksi: pikkusiskolta on mennyt polvi ihan paskaksi ja hän on joutumassa leikkaukseen, joten puhuimme aiheesta
osaatko ottaa rennosti: joo, musta on ihan normaali viettää pari päivää sängyllä/sohvalla maaten tekemättä mitään ja se tuntuu tosi hyvälle...
pysytkö paikallasi minuuttia kauempaa: helposti
oletko tyytyväinen elämääsi: olen. Ja koska kuitenkin elän tällaisessa hyvinvointivaltiossa, missä kaikki on periaatteessa mahdollista, niin itse pitäisi sitten tehdä asialle jotain, jos alkaisi epätyydyttämään
onko sinulla pitkät kynnet: ehkä hieman keskimääräistä pidemmät, mutta ei todellakaan mitenkään nätisti laitetut/hoidetut
mitä pidit kyselystä: ei pöllömpää

2005-11-14T18:40:00.000+02:00

HASARDEJA
Heräsin torstaina pirteänä ja ihmettelin, että onpa valoisaa. Syykin selvisi, kun katsoin kelloa ja totesin sen olevan 8.40. Meillä on toki liukuva työaika, mutta työpaikalla pitäisi olla viimeistään yhdeksältä ja se ei nyt ihan tuona päivänä onnistunut. Illalla sitten testailin puhelimen herätyskelloa ja jouduin toteamaan, että se on mennyt rikki. Perjantaiaamuna heräsin kaverin herätyssoittoon, koska silloin yhdentoista aikaan ei enää pystynyt lähtemään herätyskello-ostoksille. Omia aikojaan puhelin kyllä herättelee sillon tällöin, mutta siitä ei varsinaista iloa kahden aikaan päivällä ole.

Perjantaina ihmettelin illalla, että mihin ihmeeseen ne mun juuri nostamat 40 euroa ovat kadonneet ja sehän selvisi, kun soitin töihin: olin jättänyt rahat automaattiin ja joku ystävällinen ihminen oli jättänyt ne infopisteeseen. Onneksi, koska tässä rahatilanteessa 40 euroa on valtava rahasumma (paitsi jos sillä ostaa baarissa siideriä ja ajelee kännissä taksilla).

Lauantaina yksi kaverini oli tulossa käymään ja heitin hänelle avaimen parvekkeelta. Ihmettelin sitten, että miksi kaveri koputtelee ovella eikä avaa ovea sillä avaimella. Avain olikin näppärästi tipahtanut hissikuiluun, joten jouduin tänään soittamaan isännöitsijälle, että onko meille mahdollisesti tulossa lähiaikoina jotain hissihuoltoa, että saan sen avaimen sieltä kuilun pohjalta vai joudunko teettämään uuden. Huolto kuulemma tulee kuukauden sisällä ja avain tiputetaan postiluukusta. Loistavaa palvelua.

Töissä tapahtui aivan uskomattoman vittumoinen asia, jonka johdosta suorastaan kiehuin. Olin niin raivona kohtaamani epäreiluuden takia, että tekisi mieli purra joltain viattomalta sivulliselta kaula poikki. En viitsi tässä kertoa, että mistä on kysymys, mutta asia liittyy siihen, että joltain ihmiseltä otetaan vääryydellä pois hänelle luvattu asia.

Alkuiltaa vietin rattoisasti taloyhtiön ylimääräisessä yhtiökokouksessa, jossa päätettiin ruveta kattoremonttiin. Kustantaa jokusen tonnin meikäläisen osalta ja ensi viikon perjantaihin mennessä pitäisi päättää, että otanko lisää lainaa pankista vai käytänkö hyväkseni taloyhtiön lainan. Haluaisin ottaa lisää pankkilainaa ja pidentää samalla laina-aikaa hieman, jotta saisin vähennettyä korot verotuksessa sekä vähän väljyyttä näihin raha-asioihin.

Seuraavaksi varmaan hajoaa jääkaappi, minä katkaisen pari kylkiluuta ja joku räjäyttää ydinpommin.

2005-11-08T19:33:00.000+02:00

SUKKAHOUSUNIKSI
Jos sinun on ongelmasi on se, että pöytäliina ei pysy paikallaan sohvapöydän päällä, niin vedä pöydän yli sukkahousut ja kiinnitä pöytäliina paikallaan muutamalla huomaamattomalla pistolla. Sukkahousuja on saatavilla niin monia eri värejä, että sopivansävyiset löytyvät varmasti.

Ja nyt voimme vain ihmetellä, miksei tätä loistavaa niksiä koskaan julkaistu Pirkka-lehden niksipalstalla?!

Pari muuta niksiä voi käydä lukemassa Sinkkumiehen maailmasta.

2005-11-07T18:59:00.000+02:00

KIERTUEELLA
Takana on todella rankka viikonloppu kahden päivän juominkeineen, nukkumattomine öineen ja kivoine hetkineen. Hunksien keikalla oli tietenkin aivan ihqua ja siitä hullaantuneena mentiin otattamaan kuvat heidän kanssaan. Jotenkin meni nyt ohi se, että kuvat maksaa 20 euroa eikä meillä tietenkään ollut mitään käteistä. Minulta löytyi lompakosta viisi euroa ja saatiin sitten alennusta, "ettei tästä tule mitään kohtausta". Kaveri, jonka kanssa olin siinä kuvassa, istuu töissä samassa työpisteessä kuin minä, joten tietenkin laitoimme kuvan seinälle, joten sitä voi aina ihastella raskaan raadannan lomassa.

Lauantai alkoi nihkeästi, mutta pienet raxittelut auttavat aina, joten uuteen nousuunkin päästiin jossain vaiheessa. Oltiin kaverin luona lähiössä ottamassa pohjia ja se oli kyllä todellinen onni, koska muuten ei olisi ollut vaihtokenkiä mukana. Joku ihana ihminen nimittäin tallasi jalkaterän päälle tanssilattialla jollain kunnon stileteillä ja jalkaan tuli ruhje sekä huomattava turpoaminen. Muutenkaan nuo biletyskengät eivät ole kovinkaan jalkaystävällinen vaihtoehto, joten tuon episodin jälkeen kävin vaihtamassa lenkkarit jalkaan ja taas jaksoi. Tyylistä ehkä joutui hieman tinkimään, koska hame ja lenkkarit ei ole aivan siitä chiceimmästä päästä yhdistelmiä, mutta se ei todellakaan tahtia haitannut.

Eilen pahoinvointi oli aika massiivinen, koska en pystynyt pizzalla käytäessä syömään kuin 1/4 pizzan eikä edes sipsit ja suklaa maistuneet. Tänä aamunakin oli vielä tosi kiva olo ja jouduin lähtemään töistä tosi aikaisin, koska ei sen nuokkumisen ja väsymyksen ohella pystynyt mitään töitä tekemään. Joskus nuorempana tällainen kahden päivän kiertue ei olisi aiheuttanut mitään sen kummempia jälkioloja, mutta nyt saan varmaan parannella vielä pari päivää, ennen kuin tuntuu normaalilta.

Huomenna menen piilarisovitukseen, kun Instrulla on joku kokeilutarjous 15 euroa sisältäen sovituksen ja 5 kokeiluparia. Oikeastihan en tarvitsisi mitään sovitusta enää, mutta lähinnä kyttään siitä piilolinssimääräystä, että voin tilailla linssit netistä. Ja ehkä kyselen siellä siitä, että onko tosiaan niin, että mun silmät on todella huonosti piilareille soveltuvat, koska perjantaina mulla oli ne päässä ja silmät tuntui tosi kuivilta vielä lauantainakin, joten en uskaltanut enää silloin laittaa linssejä silmiin. Tietysti krapulalla voi olla osuutensa asiaan. Onneksi mulla ei ole mitään silmälasiangstia ja kaikki on kehuneet lasejani hyvännäköisiksi, joten mitään akuuttia tarvetta siirtyä piilarikäyttäjäksi ei todellakaan ole, mutta on se kuitenkin kivempi tuolla iltariennoissa edustaa linssit päässä ilman laseja.

Väsyttää ihan törkeästi vieläkin, vaikka nukuin kahden tunnin päikkärit. Nyt jos muutaman tunnin kärvistelisi hereillä ja katsoisi Täydelliset naiset ja sitten menisi takaisin pehkuihin. Huomenna olisi taas vaihteeksi pakko mennä tosi aikaisin töihin, koska joudun tuon piilarijutun takia lähtemään aika aikaisin, mutta en kuitenkaan jaksa herätä niin aikaisin, että ehtisin sinne ennen kahdeksaa. Täydellisen vapaa, viinaton viikonloppu on edelleen tilauksessa, että saisi levättyä kunnolla, mutta ei sellaista ainakaan kolmeen viikkoon ole tulossa. On tämä elo kiireistä ja rankkaa...

2005-11-03T20:46:00.000+02:00

SINISTÄ
Koko viikon on ollut todella heikkoa tuon unensaannin kanssa, joten eilen illalla sängyssä pyöriessäni keskitin kaikki ajatukseni siniseen. Ja jossain vaiheessa sitten nukkumatti tulikin, vaikka jotenkin siitä sinisestäkin sain päähäni jonkun työasian. En ymmärrä mistä tämä johtuu, mutta mulla pyörii työasiat koko ajan päässä ja otan jonkinlaista stressia kaikista työkuvioista. Onhan siihen toisaalta syytäkin, koska mulla on nyt tietynlaista vastuuta töissä ja yksi työkaveri on vielä ollut sairaslomalla, joten sutinaa on riittänyt. Tänään meillä oli tilintarkastaja käymässä, joten keräilin mappeja ja paperipinoja hänen katsottavakseen ja samalla ihmettelin, että miten kummassa kukaan haluaa olla tilintarkastaja?! Tämäkin tilkkari istui hiljaa yksinään koko päivän ja räpläsi niiden paperipinojen kanssa. No okei, ehkä kaikkien ihmisten mielestä päivän kohokohta ei ole asiakaskontakti.

Tiistaina yksi kaverini kävi kotikirppiksillä ja sinnehän lähti housupuku, kolmet housut ja valtaisa kasa paitoja. Meillä on ihan samanlainen vaatemaku ja valitettavasti minä olen suurentunut muutamalla kokonumerolla, joten eihän siinä muu auttanut kuin myydä ne rytkyt pois kuleksimasta. Vaatekaappi on kyllä edelleen aivan täynnä ja suuri osa niistä vaatteista on epäkelpoja (lue: liian pieniä), joten muutaman muunkin kaverin kanssa on sovittu alustava audienssi. Ja tietenkin kävin jo ostamassa vähän uutta rompetta, kun muutaman vanhan sain pois tieltä.

Huomenna on sitten ihqua tyttöjen ohjelmaa tulossa, eli mennään isolla porukalla katsomaan Hunkseja. En olekana moneen vuoteen nähnyt heitä, joten ihan mielenkiinnolla odotan, että mitä uutta kivaa ovat keksineet showhunsa. Yksi työkaveri on jotenkin niin kaino, että sitä inhottaa moinen puolialastomien miesten katseleminen, joten ollaan koko viikko kiusattu sitä, että käydään ostamassa jotkut tosi pornot stringit, kirjoitetaan niihin hänen nimensä ja puhelinnumeronsa ja heitetään ne sitten lavalle. Mun mielestä se onkin just pointti noissa Hunkseissa, että se ei ole mitään noloa strippausta vaan enemmänkin tanssiesitys, jossa komeat ja treenatut miehet ovat vähän niin kuin bonusta.

Mun käsi on muuten ihan törkeän kipeä. Sen siitä saa, kun istuu kaiket päivät koneella ensin töissä ja sitten vielä kotona. Eilen innostuin vielä ompelemaan, koska ostin taas vaihteeksi lakanan ikkunaverhoa markkeeraamaan ja sitten siihen piti ommella kuja, että saa pujotettua verhotankoon. Ja mullahan ei siis ole ompelukonetta, joten ihan käsineen tikkasin pistoa. Eikä tietenkään ollut verhonväristä lankaakaan, mutta en mitenkään voinut malttaa mieltäni ja odottaa, että olisin ensin ostanut samanväristä lankaa. Nyt pitäisi sitten ostaa uusi verhotanko, koska se vanha on suoraan sanottuna ihan paska. Se taas johtaa siihen, etät iskän pitää tulla iskuporakoneen kanssa käymään, että saan tangon seinään. Mutta kyllä ton väliaikaisratkaisunkin kanssa pärjää ja vihdoinkin keittiö alkaa näyttämään tosi kivalta, kun on punainen matto (senkin siis ostin eilen), punainen keittiöpyyhe ja punainen verho.

Nyt pelaan vielä hieman Poksia ennen nukkumaanmenoa. Hirveä hinku olisi päästä top-listalle, mutta en ymmärrä, että miten ne muut pelaa niin julmetun hyviä tuloksia.

2005-10-31T20:48:00.000+02:00

HAJUKASTA TOUHUA
Namika oli jälleen kerran voitokas, tällä kertaa KTP:tä vastaan, mutta eräs asia häiritsi katselunautintoa melkoisesti: haju. Siis onko pakko pukeutua siihen kissankusemaan nahkatakkiin, kun tulee julkisille paikoille? Ja varsinkin kun tulee suhteellisen ahtaaseen koripallokatsomoon? Onko mukavaa haista niin pahalle, että muiden on jo vaikea olla siinä edellisellä penkkirivillä? Onko pakko käyttää nahkatakkia ilman paitaa niin, että hienhaju tarttuu takin vuoriin kuin tauti? Onko liian vaikeaa pestä itsensä ja vaatteensa säännöllisesti?

Okei, otan ehkä kohtuuttomasti paineita siitä, että joku muu on haissut pahalle koripallokatsomossa, mutta taidan taas olla tulossa kipeäksi enkä näin ollen jaksa paljoakaan mitään ylimääräistä. Menikin niin helposti se flunssa ohi, että joku tällainen miellyttävä jälkitauti oli täysin odotettavissa. Pakko vaan ottaa jotain luontaistuoteuutetta ja yrittää parantua, koska ei miellytä ajatus kipeänä olemisesta. Tai sitten haluan olla niin kertakaikkisen kipeä, etten pysty muuhun kuin sängyllä makaamiseen, niistämiseen ja yskimiseen.

Vähän huonompi juttu on se, että tänään kello yhdeksän toivoin, että olisipa jo lauantai. Lisäksi harmittaa se, että kaksi hyvää juttua eli tyttöporukan Lahden reissu ja Matti Nykäsen keikka paikallisessa soittoruokalassa sattuvat samalle illalle, joten missaan Matin. Onneksi tätä puutetta hieman paikkaa se, että perjantaina samaisessa soittoruokalassa esiintyy Hunks jonkun uuden pikkujouluohjelmistonsa kanssa. Ja sinnehän se on mentävä katselemaan komeita miehiä ja ehkä ottamaan muutama siideri.

Nyt alkaakin Täydelliset naiset ja sitten on mentävä kipin kapin nukkumaan, koska en halua kokea samaa kuin viime yön jälkeen eli totaalista väsymystä. Tuntui nimittäin aamulla siltä, että olen nukkunut kolmen minuutin pätkissä ja niidenkin pätkien välissä on aina ollut puolen tunnin tauko. Päässä vaan pyörii niin paljon kaikenlaista, että rentoutuminen ja syvä, virkistävä uni ei aina tule.

2005-10-30T13:22:00.000+02:00

TYÖTÄ TYÖTÄ AINA VAIN TYÖTÄ
Mä en oikeasti ole ehtinyt kirjoittamaan mitään, koska olen ollut koko ajan töissä tai jossain menossa. Tänäänkin sunnuntain kunniaksi kävin muutaman tunnin rupeaman ahkeroimassa eikä paljoa edes tuplapalkka lämmittänyt, kun ajattelen sitä, miten pitkältä ja vaikealta ensi viikko varmasti taas tuntuu.

Yhtä juttua olen tässä miettinyt: miksi se Kanarian saarten matkailumainos on niin kamala? Siis se, missä on kaksi surffaripoikaa ja se toinen nojailee jotenkin tyydyttyneen näköisenä lautaan ja toinen kurkkii sieltä laudan takaa. Siinä mainoksessa on jotain tosi ällöttävällä tavalla seksuaalista, joka ei ainakaan minua saa millään tavalla kiinnostumaan matkasta Kanarian saarille. Paitsi en kyllä haluaisi matkustaa sinne muutenkaan.

Eilen Namikan pelissä arvottiin yhdelle fanille matka Islannin pelireissulle joukkueen mukana, joten ainakin minä olin kädet kyynärpäitä myöten ristissä katsomossa ja toivoin, että voittaisin sen matkan. En voittanut, vaan matka meni eräälle nuorehkolle miehelle, kenestä olen aina ajatellut, että onpa reppana tapaus. Oikeasti en tuntenut mitään kateudenpistosta mielessäni, koska voitto meni varmasti oikeaan osoitteeseen. Jos sen matkan olisi voittanut joku ärsyttävä pissis, niin varmasti olisin ollut ihan nyreissäni. Minua ei kyllä arpaonni suosi muualla kuin työpaikan perjantaiarpajaisissa, joista olen kantanut kotiin jo kolme pulloa punaviiniä. En tykkää yhtään viinistä enkä ainakaan punaviinistä, joten kohta voin perustaa jonkun viinimyymälän niistä arpajaispulloista muodostuvan alkuvaraston turvin. Tai ehkä aika moni saa ensi jouluna lahjaksi punkkupullon. Tai ehkä rahapulassani vedän joskus pullollisen punaviiniä ja kuolen seuraavana aamuna päänsärkyyn.

Onpa outoa, kun on sunnuntai, eikä ole krapulaa ja olen jo ollut töissä, vaikka kello on noin vähän. Pitäisi ehkä lähteä yhden kaverin kanssa kahville, saa nähdä nyt. Olen kyllä niin väsynyt, että eniten houkuttelisi piiiitkät päikkärit, mutta ehkä yritän kärvistellä iltaan asti, jotta saan varmasti ajoissa unta.

2005-10-27T18:59:00.000+03:00

VAPAAILTA
Tänään on viikon ainoa vapaailta, eli ei mitään suunniteltua ohjelmaa tai menoa. Ja nyt sitten tuntuu siltä, että on vähintään pinkaistava sauvakävelylle, koska eihän nyt ihminen voi maata kotona tekemättä mitään kummempaa. Yleensä kyllä ihan hyvin voin, mutta kokemani kiireisen tehokkuuden tunne kärsii tästä joutenolosta.

Töissä on siis ollut hektistä, mutta onneksi olen nyt saanut hommat vähän paremmalle mallille kuin mitä ne olivat vielä maanantaiaamuna. Tosin sain kuulla, että joudun sunnuntaina menemään töihin ja se ei tuntunut erityisen kivalta. Tuplasäästöhän siinä syntyy, kun ei voi lauantaina lähteä mihinkään rientoihin ja saa vielä sunnuntaina tuplapalkkaa. Tämä tuli kyllä vähän yllätyksenä, koska ihan varmasti kukaan ei ole sanonut, että joudun sunnuntaina menemään töihin, vaikka silminnäkijähavaintojen mukaan esimieheni on kahvipöydässä sanonut myös minun nimeni töihintulijalistassa, kun olen itsekin ollut paikalla. Jotenkin mystisesti olen myös onnistunut missaamaan tiedon huomisesta kuukausipalaverista, jonka olemassaolosta kaikki muut tuntuvat olevan täysin tietoisia. Tästä herääkin kysymys, että kuinkahan suuren osan työpäivästä olen täysin vaipunut omiin mietteisiini ja vaikutan lähinnä joltain lobotomiapotilaalta?!

Tää elämä kaipais nyt jotain uutta ja ihmeellistä virikettä, mutta en oikein tiedä, että mitä. Voisin esimerkiksi kaivaa esille vuosi sitten aloittamani überhienon kaulaliinan ja neuloa sen valmiiksi. Siinä on tosi hieno palmikkokuviointi, jota tekiessä saa todellakin olla kieli keskellä suuta ja keskittyä. Tai sitten voisin maalata tuon kattopalkin tai keittiön seinän. Tai ehkäpä hankkia keittiön pikkuikkunaan verhot. Tai vaikka palauttaa todennäköisesti tosi myöhässä olevat kirjaston kirjat. Tai sitten jatkaa tällä vanhalla, hyväksihavaitulla linjalla eli hoitaa vain pakolliset jutut ja muuten lorvia jouten. Se on mukavaa.

2005-10-21T21:28:00.000+03:00

PÄÄLLE JÄÄNYT
kiivas työtahti aiheutti tänään sen, että siivosin kämpän todella huolellisesti, pesin kolme koneellista pyykkiä ja järjestin kylpyhuoneen epämääräistä kamaa pursunneen kaapin uudelleen. Heitin sieltä varmasti kymmenen puolityhjää, tarpeetonta purkkia ja purnukkaa roskiin ja innostuin löytämistäni kynsilakoista niin, että joudun ehkä lakkaamaan huomenna kynnet. Tein myös vaateinventaariota ja sen johdosta kutsuin erään vaatemaultaan hyvin samanlaisen kaverin kotikirppikselle, jossa on halvat hinnat ja väljät maksuehdot. Olo on jotensakin levoton, koska olen kerrankin tehnyt paljon töitä. Yleensähän on hirveä vaikeus pitää työaikaliukuma edes nollilla, mutta nyt plussaa on monta tuntia. Ja saakin olla, koska haluan paljon palkkaa!

Yhden vähän pahan haasteen olen kyllä asettanut itselleni: alakerran kuivaushuone täytyy tyhjentää aamuseitsemään mennessä, joten on kai pakko puolinukuksissa hakea sieltä kaikki kuivuvat pyykit. Kerran en muistanut hakea lakanoitani heti pois ja löysin ne sievästi viikattuna eräästä kellarikäytävän huoneesta, joka ei ole lähelläkään kuivaushuonetta. Talossa on tarkka marssijärjestys eikä 40 vuotta täällä asuneiden mummojen ja heidän pyykkitupajärjestyksensä nenille parane hyppiä.

Huomenna ajattelin käydä kaupungilla etsiskelemässä sitä haaveilemaani punaista keittiön mattoa. Sekä ostaa monta pulloa siideriä, jota voin sitten illalla naukkailla hyvässä seurassa ja hieman humalluttuani lähteä anniskeluravintolaan edustamaan. Mikäs sen mukavampaa.

2005-10-18T18:54:00.000+03:00

KIIRETTÄ, MATTOPYYKKIÄ JA HUOMIOITA SUKUPUOLINIMITTELYSTÄ
Taidankin aloittaa tuosta sukupuolinimittelystä. Se on kamala termi kamalalle asialle, joka on hiertänyt herkkää mieltäni jo jonkin aikaa. Ärsyttää vaan niin pirusti, kun jokaisessa mahdollisessa tilanteessa täytyy puhua naisista ja miehistä ja samalla tehdä selväksi, että miehet ovat niitä ketkä päättävät ja naiset vain vähäisiä työntekijöitä, joiden tehtävänä on jotenkin selvitä siinä miesten määräämässä maailmassa ja toimia jonkinlaisina alemman tason työjuhtina. Konkreettisesti tämä ilmenee esimerkiksi, kun puhutaan eräistä työn X tekijöistä ja heihin viitataan aina sanomalla naiset, vaikka mielestäni olisi paljon korrektimpaa käyttää sitä ammattinimikettä. Näiden naisten esimiehistä sitten puhutaan johtajina ja heidän kanssaan läheisessä yhteistyössä toimivista työn Y tekijöistä (kaikki miehiä) puhutaan huomattavasti kunnioittavampaan sävyyn ammattinimikkeellä. Pahinta tässä on se, että nimenomaan naiset erottelevat puheessaan naiset ja miehet ja puheen sävy on aina jollain tapaa naista väheksyvä. Lisäksi olen huomannut, että jos on kaksi täysin yhtä pätevää yhteyshenkilöä, nainen ja mies, joilta voi kysyä jotain asiaa, niin useimmat kysyvät mieluummin siltä mieheltä. Eivätkä varmaan edes tiedosta, että tekevät näin alitajuisesti siksi, että miehen asiantuntemusta ja neuvoja pidetään painavampina ja parempina kuin naisten vastaavia. Minä olen päättänyt, etten kertaakaan puhu kenestäkään naisina, jos kyse on jostain työasiasta ja mainitsen esim. juuri nämä X-ihmiset.

Tähän samaan asiaan liittyy lapsuudenmuisto kaikkien tietämästä lallatuksesta "ekaluokkalainen kävelee kuin nainen". Joskus tokaluokkalaisen suuruudentunnossa rallattelin sitä kotona, kunnes äitini sanoi, että miksi laulat tuollaista naista halventavaa laulua, vaikka olet itsekin nainen. Niinhän se on, että on turha odottaa arvostusta ja tasavertaista asemaa, jos itsekin halventaa omaa sukupuoltaan ja samalla itseään. Työelämässäkin on turha erotella miehiä ja naisia, koska se vain kasvattaa kuilua, joka on naisia useammin johtotehtävissä toimivien miesten ja heidän alaisinaan työskentelevien naisten välillä. Moni varmaan naureskelee Ruotsin feministipuolueelle, vaikka sen olemassaololle on täysi oikeutus niin kauan, kun ihmisten kyvyt ja tehtävät työelämässä ja kaikkialla muuallakin jaetaan sukupuolen mukaan.

Nuo muut asiathan olivat siis kiire, jota riittää töissä vähän liiankin kanssa ja se, että pesin tänään maton. Siinä ei sinänsä ole mitään kummallista, mutta tulipahan sitten pestyä se kylpyhuoneessa ja nyt se kuivuu pöydän ja tuolien varassa ja on tiputtanut lattialle n. kolme litraa vettä. Kylpyhuoneessa sitä ei voinut kuivattaa, koska ei mahtunut kunnolla. Toivottavasti veden tippuminen loppuu ennen kuin menen nukkumaan, koska jatkuva tip tip tip on suhteellisen ärsyttävää kuunneltavaa.

Nyt poltan yhden tupakan ja pelaan hieman Superpoksia, jotta saan ajatukseni pois sukupuolinimittelystä. Ehkä osasyy ärsytyskynnyksen huomattavaan madaltumiseen on stressissä. Yhdeltä työkaverilta lähtee jo hiuksetkin päästä, joten minun tilanteeni on vielä melkoisen siedettävä, koska hikoilua ja lievää ärtyneisyyttä kummempia oireita ei ole ollut.

2005-10-15T20:36:00.000+03:00

PÄÄTÖS
Musta vähän tuntuu, että nyt olen päätökseni tehnyt: mä en tee sitä opinnäytetyötä. Mä en siis valmistu koulusta ja sehän ei harmita tipan vertaa. Olen pyörittänyt tätä asiaa niin moneen suuntaan niin kauan, että olen jo todella tuskastunut. Tuskaa on lisännyt se, että aikaa on kulunut koko ajan ja tekemisellä on ollut koko ajan enemmän ja enemmän kiire. Olen kohta vuoden stressannut koko ajan ja musta on tuntunut, että koska en tee opinnäytetyötä, niin en voi sitten tehdä mitään muutakaan. Nyt voin taas elää, kun ei tarvitse tuskailla sen asian kanssa. Lähiaikoina menen käymään koululla ja pyydän erotodistuksen sekä jonkunnäköisen todistuksen opinnoista, joita olen jo suorittanut.

Harmittaako tämä myöhemmin? No ihan varmasti jossain vaiheessa harmittaa, mutta en murehdi sitä nyt enkä toivottavasti sittenkään. Siitä olen varma, että en halua tehdä mitään sellaista työtä, mitä restonomin koulutuksella suoranaisesti voisi tehdä. Enkä sitä paitsi edes osaisi, koska mielestäni koulusta ei todellakaan saanut riittäviä valmiuksia toimia ravitsemusalalla minkäänlaissa tehtävissä ja munhan pitäisi olla valmis esimieheksi. Mä en halua olla restonomi. Olen ainakin vuodesta 2002 asti miettinyt enemmän tai vähemmän vakavissani, että olisipa pokkaa lopettaa koulu, mutta eipä ollut. Toivon niin kovin, että olisi ollut, koska tämä koulutus ei vienyt minua millään tavalla elämässä eteenpäin.

Monikaan ei varmaan tätä ratkaisua ymmärrä, mutta onneksi löytyy niitäkin, ketkä ymmärtävät ja ovat ehkä jopa sanoneet, että ovatkin aina ihmetelleet, että miksi mä olen ikinä edes mennyt opiskelemaan kyseiseen kouluun.

Tuntuupa hienolta. Hyvää fiilistä lisää se, että olen tänään shoppaillut vähän, käynyt ravintolassa syömässä ja nähnyt Namikalle erittäin voitokkaan koripallopelin.

2005-10-12T21:30:00.000+03:00

SURKEE PIPI
Ihan kamala olo, kun on kuumetta ja todella totaalisen vetämätön olo. Tänään oli pakko käydä kaupassa ja palauttamassa eilen lainatut filmit ja teki todella tiukkaa pyöräillä tuo puolen kilometrin matka ja hoitaa asiat. Onneksi on vielä huominen päivä aikaa parannella, ennen kuin täytyy taas palata sorvin ääreen.

Ja sitten meemi.

TÄMÄNHETKINEN
1.sijainti: työpöydän ääressä
2. opiskelu/työpaikka: varmaankin kesken jäävät AMK-opinnot/ konttori
3. vaatetus: verkkarit, sukat ja paita
4. mielentila: kuumeen takia aika vetämätön ja apea
5. musiikki: telkkari on päällä, sieltä kuuluu jotain
6. ärsytys: tää v***n flunssa
7. ilonaihe: elämä on kivaa, kuitenkin
8. ihastus: saa nähdä onko sillä rintamalla jotain tapahtuakseen vai ei
9. ajatus: pitäis tehdä sitä ja tätä, mutta ehkä mulla on nyt oikeus levätä, kun olen kipeä
10. mieliteko: pelata Poksia

VIIMEISIN
1. humala: viime lauantaina kavereitten kanssa
2. automatka: lauantaina kaverin kyydissä bileistä kaupunkiin
3. kalenterimerkintä: sunnuntaina taisin kirjoittaa, että krapula on
4. elokuva: tänään Onnen varjot
5. tekstiviesti: äsken kaverin kanssa päiviteltiin kaikenlaisia asioita
6. lääkäri/sairaalakäynti: kesällä pitkään jatkuneen yskän takia kävin lääkärissä
7. vaateostos viime perjantaina sukkia ja villapaita
8. junamatka: työ/huvimatkan jälkeen Helsingistä kotiin
9. pettymys: kun Kenosta ei tullut voittoa eilen, niin ihan vähän petyin
10. unohdus: en muistanut eilen ostaa kissanruokaa

SEURAAVA/TULEVA
1. keikka/konsertti: olen menossa katsomaan Hairsprayta marraskuussa
2. yöpaikka: oma sänky
3. ostos: varmaan perjantaiaamuna työpaikka-arpajaisten arpa, koska huomenna ei varmaankaan tarvi raahautua kauppaan
4. rahanlähde: palkka tulee varmasti, mutta ehkä myös pitkävetovoitto
5. tavattu ystävä: ei pysty etukäteen sanomaan
6. soitettu puhelu: pitäis ehkä soittaa verotoimistoon
7. teko tämän kyselyn jälkeen: katson telkkarista Seksiorjat-ohjelman
8. juhlan aihe: parin viikon päästä on työpaikan syyskekkerit
9. lupaus: kunhan paranen, alan taas liikkua säännöllisesti ja syödä terveellisemmin
10. syöty ruoka: voi olla teen vielä voikkarin, mutta viimeistään huomenna aamupala

LEMPI
1. jogurtti: hunajainen bulgarian jogurtti
2. tupakkamerkki: Lucky Strike
3. piirretty elokuva: Lumiukko
4. itsetehty ruoka: lohkoperunat, joissa rakuunaa ja mustapippuria
5. rakkauslaulu: Lenny Kravitz: You Belong to Me
6. baari/ravintola: ei ainakaan Diva!
7. auto: toimiva, uusi auto
8. sunnuntain viettotapa: käydä syömässä ja leffassa
9. ruokakauppa: Suomessa ei ole sellaisia, mistä mä tykkään ihan hulluna
10. levyn kansi: tähän ei voi vastata mitään muuta kuin Disturbing Child: Psychosexual, jonka suunnittelin itse joskus yläasteella kuviksen tunnilla. Siinä nainen makasi verissään autiomaassa ja auto kaasutti karkuun. Muut teki jotain "Yön parhaat" ja mua taatusti pidettiin häiriintyneenä

EPÄMIELUISIN:
1. virvoitusjuoma: se yksi Fanta, mitä sai ilmaiseksi Mäkkäristä vähän aikaa sitten, oli tosi pahaa
2. asia kotipaikkakunnallasi: täällä on aika huonosti työpaikkoja tarjolla
3. herätys: ei tule mitään yksittäistä mieleen, mutta jos herää kauheassa krapulassa jostain oudosta paikasta eikä ole rahaa taksiin/bussilippuun
4. suudelma: epämieluiset sellaiset olen autuaasti unohtanut
5. karkki: yhistä punaisista karkeista tulee helposti paha olo
6. puoli itsessä: etten pysty joko a) tekemään sitä opinnäytetyötä tai b) päättämään, etten tee
7. sairastettu tauti: kyllä tää säilöntäaineallergia on inhottavin ikinä. Ja vielä krooninen.
8. tv-ohjelma: Kummeli
9. alkoholijuoma: viini (joo, ei mitään keski-eurooppalaisia juomatapoja tänne, kiitos) ja taskulämmin kalja
10. kieli: joku arabia tai kiina. Tai ehkä ne kuulostaa rumilta vaan siksi, ettei niitä kuule hirveästi.

2005-10-10T18:12:00.000+03:00

KUUME
Mulla on kuumetta. Sitä oli jo eilen ja tänään olin tosi pirteä ja keskittymiskykyinen töissä tämän oireen takia. Helvetti jos tämä nyt on joku hivutustauti ja kestää monta viikkoa, niin ei paljon enää hymyilytä sen takia. Kipeänä ei sinänsä ole paha olla, jos se iskee päälle oikein kunnolla, jolloin on sallittua jäädä kotiin ja levätä paha pois, mutta monen viikon hivuttaja on melkoisen kestämätön asia. Kesälläkin Bulgarian reissun jälkeen olin puolikuntoinen varmaan kuukauden hirveän yskän ja nuukahtaneen olon takia. Varmasti olisi mennyt nopeammin ohi, jos olisin saanut pari päivää olla kotona ja levätä. Nyt otan kyllä kaikkea mahdollista droppia ja yritän saada olon kohentumaan huomisaamuun mennessä.

Kampaajallakin kävin tänään ja taas on uusi tukka, eli otsatukan leikkautin tällä kertaa. Ihan jees, mutta vaatii varmasti totuttelua. Sinänsähän tässä ei ollut mitään järkeä, kun oli juuri saamassa sen edellisen otsatukan kasvatettua niin pitkäksi, että se yltää korvan taakse, niin johan piti mennä uudestaan poikkasemaan.

Ja tämähän on myös loistava tekosyy laistaa taas kerran opinnäytetyön tekemisestä. Oikeasti paleltaa koko ajan enkä jaksa muuta kuin maata sohvalla.

2005-10-07T22:46:00.000+03:00

APAATTI SAI TERAPIAA
shoppailun muodossa ja kyllähän se vähän mieltä piristikin, vaikka sovituskopissa veinasikin tulla itku. Lähinnä ostelin kaikenlaista naamaan laitettavaa tavaraa, kuten elämäni ensimmäisen valokynän. Nyt en kyllä ole ihan varma, että onko mulla vanha iho, johon valokynällä sivellään häivyttävästi vai kenties nuori iho, johon voi vedellä korostavia viivoja. Itse asiassa en ole ihan varma ylipäätänsäkään, että mihin sillä kynällä olisi järkevintä piirrellä, joten testailin tuotetta naaman toiselle puoliskolle. Jotain eroakin sain syntymään ja toivon näin ollen olevani oikeilla jäljillä. Lisäksi ostin ihan pakkotuotteen, eli Lumenen Magic Drops-pikakaunistajan. Sitä kun vetelee naamaan, niin oikeasti näyttää ja tuntuu siltä, kuin iho tasaantuisi ja hehkuisi muutenkin kuin punaisena. Krapulassa kyseinen tuote on aivan lyömätön; se saa kulahtaneimmankin bilettäjän näyttämään lähes uudenveroiselta. Mutta ei kosmetiikka ole koskaan turhaa, sillä minäkin lähes aivan välttämättä tarvitsen nuo tuotteet, jotta tuntisin näyttäväni hyvältä. Vielä en sentään ole siinä pisteessä, ettenkö voisi poistua asunnosta ilman meikkiä esim. lenkille tai kauppaan, mutta kauhean kaukana se tilanne ei varmaankaan enää ole.

Töissä oli aika hässäkkä viikko ja olen vielä huomennakin menossa tekemään vähän extraa. Lisäksi sain tietää, paljonko se ruhtinaallisen suuri kuukausipalkkani nyt sitten on ja onhan se muutaman kympin enemmän, kuin mitä olen keskimäärin ansainnut tuntipalkkalaisena täysillä työtunneilla. Se hyvä puoli tässä on, että ei tarvitse jännittää, montako työpäivää kuukauteen mahtuu, vaan palkka on kuitenkin aina sama. Itsenäisyyspäivä taitaa olla ensimmäinen palkallinen vapaapäivä ja siihenhän on enää vajaat kaksi kuukautta. Sitten on kiva krapulassa (mulla on poikkeuksetta ollut jotkut bileet 5.12.) maata ja iloita siitä, miten palkka periaatteessa juoksee koko ajan.

Taidanpa mennä nukkumaan, että jaksan huomenna asiakaspalvella. Oikeastaan tuntuu aika kivalta mennä sorvin ääreen, koska nykyisessä työssäni kaipaan aika useinkin asiakaskontakteja. Olen lähes innoissani, jos puhelin soi ja minä saan vastata tai joku muun osaston edustaja tms. tulee kysymään minulta jotain ja saan etsiä hänelle sen tiedon. Oikeastaan työtehtäväni ovat varsin mukavia ja tulevaisuudessa entistäkin itsenäisempiä, joten tuo kanssakäymisen puute on ainoastaan ainoa miinuspuoli.

Oikeastaan olen aika tyytyväinen elämääni jos raastavaa opinnäytetyöongelmaa ei oteta huomioon. Ja kun nyt kerran aloitin tämän pakollisen opinnäytetyöosion, niin kerrottakoon, että mitään kerrottavaa ei ole. En ole tehnyt sitä yhtään.

2005-10-06T18:11:00.000+03:00

APATIA
Olen ihan järkyttävän alakulon kourissa. Haluaisin vain nukkua ja unohtaa tämän kavalan maailman. Pyöriminen omassa epätoivossa ja väsymyksessä tuntuu tämän hetkiseltä elämäntarkoitukselta. Siksipä "viihdytän" teitä suunnattoman pitkällä meemillä, koska en halua jäädä muutamaa suosikkilistalaistani huonommaksi.

1. Etunimi: Riina
2. Nimettiinkö sinut jonkun mukaan: Ei. Pikkusiskon nimi on Ida Emilia ja se tulee suvusta, mutta äiskän mielestä se ei ollut sovelias nimi 70-luvulla.
3. Luettele lempinimesi: Hurja, Hurjis
4. Syntymäpäiväsi: 14.8.1979
5. Nimeä joku, jolla on sama syntymäpäivä kuin sinulla: Yhden Pauliinan tiedän, muuten ei tule ketään mieleen.
6. Asumismuotosi: Yksin yksiössä
7. Kengänkokosi: 40-41
8. Vasen- vai oikeakätinen: Oikea
9. Hiusten väri: Tummanruskea, luonnostaan
10. Silmien väri: Sekin ruskea
11. Pidätkö piilolinssejä: On mulla kertakäyttöisiä, mutta en ole oikein tottunut niihin. Lasit on ihan ok.
12. Onko sinulla tatuointia: Jokunen löytyy
13. Onko sinulla lävistyksiä: Kaksi on. Ennen oli enemmän.
14. Poltatko: Kyllä vaan. Erittäin paljon ja addiktoituneesti.
15. Juotko: Sitäkin. Ja mielellään. Ja vähän liian usein.
16. Oletko koskaan juonut itseäsi niin huonoon kuntoon, ettet muista mitään: Ihan kaikki ei ole koskaan hävinnyt muistista, mutta huomattavia aukkoja on syntynyt useammankin kerran.
17. Lempijuomasi: Laittikokis
18. Lempiruokasi: Lihaa ja perunoita
19. Lempijälkiruokasi: Karpalovaniljakiisseli
20. Lempijäätelömakusi: Vanhan ajan suklaa
21. Lempivärisi: Musta, sininen, punainen
22: Lempiurheilulajisi: Koripallo, iyengar-jooga, syväallasjumppa
23. Lempikuukautesi: Syksykuukaudet
24. Lempituoksusi: Ulkoilman raikas tuoksu
25. Lempiäänesi: En pidä äänistä
26. Vuoden lempipäiväsi: Jouluaatto ja kaikki lomapäivät
27. Uskotko Jumalaan: Kyllä. Vahvasti.
28. Pidätkö presidentti Bushista: En voi tunne henkilökohtaisesti, joten sillä tasolla en voi sanoa. Toimintaansa en aivan ymmärrä.
29. Onko sinulla nettipäiväkirjaa/blogia: No miltäs näyttää?
30. Avaatko kengännauhasi, kun otat kengät pois jalasta: Jos kengät ei muuten lähde pois jalasta.
31. Montako tyynyä käytät nukkuessasi: Pääni on tyynyjen välissä
32. Esitätkö tähdille toiveita: Joskus harvoin, jos näen tähdenlennon
33. Katsotko vielä lapsille suunnattuja tv-ohjelmia/elokuvia: Elokuvia joskus
34. Oletko sarkastinen: Toivoisin olevani. Pidän sarkasmista.
35. Onko kukaan sanonut sinun muistuttavan jotain julkkista: Suora lainaus erään entisen ihastukseni kirjeestä hänen oltuaan The Cranberriesin keikalla: "jotenkin vain Dolores O'Riordania katsoessani tuli mieleeni kukas muukaan kuin Riina: jotenkin niin saatanan feministinen".
36. Jos olisit värikynä, mikä olisit: Maanläheinen väri, joka näyttää paperilta erilaiselta kuin siinä kynässä
37. Pidätkö lentokoneella matkustamisesta: En juurikaan
38. Kokeilisitko/oletko kokeillut benji-hyppyä? En ole kokeillut enkä mene
39. Oletko koskaan laulanut yleisön edessä: Karaoke-battle on ihan must!
40. Monellako keikalla olet ollut: Joitakin kertoja on tullut käytyä
41. Onko sinulla iPodia: Ei ole
42. Imuroitko musiikkia netistä: Olen imuroinut
43. Montako lainvastaista asiaa olet suorittanut: Vaikka kuinka monta aika pientä varmaankin. Mitään vakavampaa en.
44. Oletko koskaan ampunut aseella: Harrastin n. 12-vuotiaana ilmakivääriammuntaa ja sain kerran pokaalinkin
45. Oletko koskaan tärvellyt tahallasi ja tosissasi toisen omaisuutta: En ole. Vaikka mieli olisi kyllä tehnyt.
46. Oletko koskaan lyönyt vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä:Olen
47. Oletko koskaan vahingoittanut itseäsi tahallasi: En silloin tiedostanut, että se olisi vahingoittamista
48. Suurin virheesi: Yksi todella typerä seurustelutyyppinen juttu joskus vuosia sitten oli aika paha moka. Oikeastaan tässä kohtaa tulee mieleen vain parisuhteisiin liittyviä asioita.
49. Mikä on kotoa katsottuna kauimmainen piste, jossa olet ollut: Teneriffa
50. Jos voisit matkata minne tahansa, minne menisit: En kauheasti väiltä matkustelemisesta, mutta haluaisin käydä Australiassa ja Uudessa-Seelannissa sekä vuokrata huoneiston jostain Keski-Eurooppalaisesta suurkaupungista ja oleskella siellä jonkin aikaa.
51. Millainen on unelma-autosi: Joku uusi, kiva ja toimiva auto. Mä en tiedä näistä mitään.
52. Oletko sinut pituutesi kanssa: Olen
53. Pidätkö käsialastasi: Se on ihan ok, mutta ei kauhean kaunista
54. Pidätkö itseäsi vahvana: En
55. Mistä pidät itsessäsi vähiten: Mahaläskeistä, huonosta ihosta, ärtyneisyydestä (no sitä ei kyllä onneksi ole aina) ja hampaiden narskuttamisesta
56. Nimeä jotain fyysistä, josta itsessäsi pidät: Hiukset, silmät, kädet, korvat, pituus
57. Nimeä jotain ei-fyysistä, jossa itsessäsi pidät: Huumorintaju, kohtuullinen yleistieto, mielenkiinto uusia asioita kohtaan
58. Jos olisit joku muu, olisitko itsesi ystävä: Toivottavasti
59. Ketä ikävöit eniten: En ikävöi ketään mitenkään murskaavan kovasti, mutta joitain hyviä ystäviä on joskus ikävä
60. Homoavioliittojen puolesta vai vastaan: Puolesta
61. Oletko homofobinen: En
62. Oletko biseksuaali: En
63. Ensimmäinen asia, jonka huomaat vastakkaisessa sukupuolessa: Kasvot, vaatetus, hampaat
64. Onko sinulla ollut vastakkaista sukupuolta olevaa vierasta asunnossasi: On ollut ja saisi olla useamminkin!
65. Minne haluaisit mennä ensitreffeille: Tykkään perinteisistä syömään ja leffaan- treffeistä. Ainakaan en halua mennä ajelemaan autolla.
66. Kuvaile täydellisiä treffejä: Sellaiset, missä on paljon yhteistä puhuttavaa ja jää sellainen kiva kipinä siitä, että tästä jutustahan voi vaikka tullakkin jotain
67. Onko kukaan laulanut tai soittanut sinulle musiikkia henkilökohtaisesti: On levyltä
68. Onko sinua suudeltu ilotulituksen aikana: Ei. Olen ollut tasan kerran jossain miesseurassa katsomassa ilotulitusta ja meillä oli silloin riita.
69. Milloin sait ensisuudelmasi: Aika nuorena yhdeltä isoveljen kaverilta, kehen olin tosi ihastunut
70. Onko joku yli 10 vuotta vanhempi yrittänyt iskeä sinut: On. Ja minäkin olen yrittänyt itseäni yli 10 vuotta vanhempia ;)
71. Mikä sytyttää sinua (turns you on): Itsevarmuus, pilke silmäkulmassa, varmat otteet
72. Mikä tappaa kiinnostuksesi: Kyvyttömyys keskustella muusta kuin omista asioista, hihittely, liiallinen epävarmuus
73. Oletko ujo: En kauhean
74. Oletko liian ujo pyytääksesi ketään (tyttöä) ulos: Jos en ole varma, että onko toinen kiinnostunut
75. Oletko varattu vai sinkku: Sinkku
76. Oletko koskaan rakastanut ketään: Olen
77. Kenelle sanoit viimeeksi rakastavasi tätä: En muista
78. Milloin itkit viimeeksi: Toissapäivänä, kun katsoin dvd:ltä Kreikkalaisia naimakauppoja
79. Oletko koskaan itkenyt ilman hyvää syytä: Itkeä voi ja saa aina kun itkettää, ei siihen mitään erityistä syytä tarvita
80. Oletko kiinnostunut jostain henkilöstä juuri nyt: Yhdestä henkilöstä romanttisesti ja toisesta siksi, että kiinnostaisi tietää, miksi se tyyppi on niin kova valehtelemaan ja käyttäytymään huonosti
81. Koti poislukien, missä kävit viimeeksi: No esimerkiksi töissä ja kaupassa tänään. Kyläilemässä olin viimeeksi lauantaina erään kaverini luona.
82.Mitä kirjoja luet tällä hetkellä: Fetissikirjaa ja vaihtelevalla menestyksellä ja kiinnostuksella opinnäytetyöhön liittyviä kirjoja
83. Mikä on tämän hetkinen lempikappaleesi: Kissin Detroit Rock City on aina yhtä hyvä. Tämän hetken kausisuosikki on Depeche Mode: Enjoy the Silence
84. Mitä hiirimatollasi on: Hiiri ja jotain tahmaa
85. Mitä katsoit eilen illalla tv:stä: En avannut eilen telkkaria ollenkaan
86. Kenet haluaisit tavata juuri nyt: Erään henkilön, josta en kerro enempää tässä
87. Jos voisit olla jonkun kanssa juuri nyt, niin kenen: Nyt on hyvä olla yksinään
88. Minkäväriset housut ja kengät sinulla on jalassa: Ihan kamalat vanhat verkkarit, ei kenkiä. Normaalisti housut mustat tai farkut ja kengät mustat lähes aina.
89. Millainen sää on nyt ulkona: Mukava syyssää
90. Kelle puhuit viimeeksi puhelimessa: Jollekin kaverille varmaankin
91. Mitä kuuntelet tällä hetkellä: En mitään. Kohta voisin kuunnella jotain hyvää musiikkia.
92. Mitä söit viimeeksi: Paahtoleipää oivariinillä, juustolla, kinkulla ja paprikalla
93. Viimeisin katsomasi elokuva: Kreikkalainen naimakauppa
94. Pelottavat elokuvat vai onnelliset loput: Olisipa jollain pokkaa tehdä elokuva, jossa olisi oikein kunnolla ankea ja lohduton loppu
95. Kesä vai talvi: Näistä kesä, muuten syksy
96. Halit vai suudelmat: Yhdistettynä, kiitos
97. Rolling Stones vai Beatles: Rollarit
98. Kissat vai koirat: Kissat. Kissat. Kissat. Kissat. Kissat.
99. Sano jotain-ihan-mitä-vaan itsestäsi: Harrastan tupakointia ja kukkien hoitoa.

2005-10-03T19:40:00.000+03:00

MASENTAVA MAANANTAI
Olin ihan hermona töihin menosta, koska tänään alkoi uusi aikakausi eli uuden ohjelmiston käyttö ja vähän väsyttikin viikonlopun jäljiltä. Mutta mikäs siellä oli ollessa: uutta ohjelmaa en ole vielä avannutkaan vaan tehnyt syyskuuta vanhalla. Yksi työkaveri jäi kyllä sairaslomalle ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että minä joudun tekemään pari hommaa ensimmäistä kertaa yksin ja sehän vähän jänskättää. Ei taida pahemmin olla ketään, keneltä kysyä, mutta kai minä jotenkin niistä selviän. Odotan myös sopivaa tilaisuutta mennä juttelemaan pomolle, koska en vieläkään tiedä, paljonko se minun kuukausipalkkani mahdollisesti on.

Töitten jälkeen lähdin yhden kaverin kanssa kaupungille ja synttärikahveille. Onneksi muistin päivällä, että kyseisellä kaverilla on synttärit, koska olisiko ollut vähän noloa olla ihan muina naisina kahvittelemassa toisen synttäripäivänä?! Varsinkin, kun ollaan tunnettu jo kymmenen vuotta ja ollaan hyviä ystäviä.

Viikonlopun juhlinnat meni ihan normaalisti niin kuin yleensäkin ja eilen tietysti oli vähän paha olo, mutta ei mitään kestämätöntä kurjuutta. Eikä harmita yhtään, että lähdin, koska ilta oli ihan onnistunut ja hauskaa riitti. Ensi viikonloppuna tiedossa on taas kerran yhdet bileet, joten joudun tekemään jännittävän, eksoottisen bussimatkan lähiöön päästäkseni juhlinnan ytimeen. Ainoa miinus on se, että olen luvannut mennä lauantaina koko päiväksi töihin. Voi kurjuus sitä, mutta tilipäivänähän se tuntuu kivalle kuin mikä.

Maanantain teevee-putki kutsuu, pakko mennä sohvalle katsomaan telkkaria. Kutsuisipa tuo opinnäytetyökin joskus niin kovasti, että olisi vain pakko mennä ja tehdä.

2005-10-01T14:24:00.000+03:00

TAASKO TÄSSÄ KÄY NÄIN?
Olin vannonut ja vakuuttanut, että tänä viikonloppuna en lähde mihinkään baariin vaan pysyn kotona ja teen opinnäytetyötä. Mutta kuinkas kävikään? Kaveri laittoi erittäin houkuttelevan tekstiviestin: lähde pliis baariin, mulla on kori siideriä ja kaikki muut hannaa. Mikäs siinä sitten muu auttaa kuin lähteä?! Selkärankaa kun ei ole ja itsehillintä ja elämänhallinta on jotain, mitä minulla ei ole. Turha varmaan edes mainita, että sitä opinnäytetyötä en ole tehnyt yhtään.

Tuossa aamupäivällä sentään olin reipas ja tervehenkinen ja kävin sauvakävelemässä. Oli niin raikasta ja virkistävää kävellä syysilmassa ja ihailla syksyn värejä. Erityisesti pidän vaahteroista, koska ne ja niiden maahan tippuneet lehdet ovat kaikkein kauneimpia ruskan väreissä. Tekisi mieli mennä kahlaamaan johonkin kunnon vaahteranlehtikasaan, mutta ei ihan kehtaa poukkoilla vieraiden ihmisten pihoille sentään.

Tossa baariinlähtemisessä on kyllä se pieni ongelma, etten ole ihan varma, että uskallanko laittaa piilolinssit, koska se verenpurkauma ei ole vielä ihan kokonaan parantunut. Sain kyllä eilen uudet silmälasit ja ne on aika kivat, mutta jotenkin on kuitenkin kivempaa ja edustavammannäköistä olla ilman. Lisäksi tietysti pelkään sitä, että kännipäissäni törttöilen ja rikon tai hävitän uudet lasit ja sitten todellakin keljuttaisi. Tai ei se rikkominen olisi niin paha, koska minulla on vakuutus niihin, mutta hävittäminen olisi aika paha rasti kaksi päivää vanhojen rillien kanssa.

Kohta muuten on noiden värikkäiden lehtien lisäksi toisen varman syksyn merkin aika: Namika pelaa syksyn ensimmäisen ottelun koripallon SM-sarjassa. Voi sitä jännityksen määrää! Voi tulla vielä ihan kohtuujännä peli Joensuun Katajaa vastaan, koska molemmat joukkueet ovat mitalisuosikkeja alkavana kautena. Ja onneksi minulla on ne kaksi töistä saatua kausikorttia, niin kyllähän kelpaa käydä peleissä...

2005-09-29T20:58:00.000+03:00

POMMI
Aamulla kun puhelimen herätys alkoi piippailemaan, kirosin ja heitin puhelimen jonnekin. Myöhemmin heräsin ja ihmettelin virkeyttäni enkä lainkaan muistanut, että kello on jo jossain välissä soinut. Varmemmaksi vakuudeksi nukuin puhelimen päällä ja kello oli jo niin paljon, että liukuva työaika todellakin pelasti minut. Mutta pirteydentuntu heti herätessä oli toki virkistävä elämys. Huomenna täytyy mennä ajoissa töihin, koska meillä on taas vaihteeksi palaveri heti aamulla. Kaikkein helpoitenhan rahaa toki saa silloin, kun pidetään palaveri, mutta mua ärsyttää ihan suunnattomasti se, että ei niissä ikinä kukaan sano ensimmäistäkään poikkipuolista sanaa, kun esimiehet kysyvät mielipiteitä. Olisinpa minä joskus se, kuka uskaltaisi huutaa VÄÄRIN! Mutta en ikinä kuitenkaan uskalla ja nieleskelen vaan kaiken ja sitten juputan työkavereille ja muille kavereille joskus myöhemmin. Sen työpaikan kun joskus näkisi, missä on oikeasti avoin ja keskusteleva ilmapiiri, jossa kaikki uskaltavat sanoa mielipiteensä tai muun ajatuksensa vailla pelkoa jostain vittumoisista kostotoimenpiteistä.

Naapurin ex-kyylä eli nyx-kaverimummoa ei ole näkynyt tosi pitkään aikaan ja mä alan olla jo hieman huolissani. Siis en olisi ikinä voinut aiemmin uskoa, että olen huolissani jonkun naapurin -ja vielä alunperin vittumoiseksi luokitellun mummon- hyvinvoinnista, mutta näinpä vaan on näreet. Aika useinhan nuo mummot kai harrastaa jotain kylpylälomia tai vastaavia, mutta jotenkin tuo kyseinen mummo ei ole kyllä yhtään sen tyylinen, että viihtyisi jossain kylpylälomalla. Toisaalta taas, kai joku tässä talossa tietäisi, jos tarvitsisi olla oikeasti huolissaan, koska tämä huolenaiheuttaja mummo on vähän sellainen talonvanhin ja varmasti tuntee kaikki talon asukkaat.

Väsyttää ihan yli kaiken, joten taidanpa kömpiä sänkyyn ja jatkaa Walter de Campin fetissikirjan lukemista. Se onkin varsin viihdyttävä teos ja onhan toki mielenkiintoista lukea siitä, millainen on ollut naisen rooli pornoelokuvissa eri vuosikymmenillä. Se roolihan ei kovin mairitteleva aina ole ollut, mutta niinhän se naiselle tuntuu aina lankeavan jotenkin huonompi osa kuin miehelle.

2005-09-28T19:36:00.000+03:00

UUSJAKO
Meilläpä jaettiinkin töissä uudelleen noita vastuualueita ja minä sain tosi pienen vastuualueen. Siis oikeasti niin pienen, että osuus kokonaispotista oli varmasti alle 10 prosenttia, kun tekijöitä on kolme ja puoli. Se puolikaskin (sillä on muitakin hommia) sai enemmän tehtäviä kuin minä. Herää epäilys, että a)minuun ja työtaitoihini ei luoteta yhtään tai b)työjakoja tehneet ihmiset eivät tiedä, kuinka kauan minkäkin työn suorittamiseen kuluu aikaa. Tai ehkä jopa c)minut halutaan savustaa ulos. Mutta ei ajatella tuota c-vaihtoehtoa ollenkaan, koska siitä tulee paha mieli ja epävarmuusahdistus-kohtaus. Mutta vihdoinkin sentään saan oman työpäätteen (ai että onkin typerää, kun tietokonetta kutsutaan päätteeksi, mutta töissä useimmat tekee niin, joten ehkä minunkin on syytä opetella, jotta olisin enemmän osa työyhteisöäni) ja kuukauden päästä myös ikioman työpisteen. Mukavaa kuin mikä. Tähän asti olen nimittäin joutunut hyppimään vieraisiin pöytiin ja välillä pyörittelemään peukaloita, kun ei kerta kaikkiaan ole mitään vapaata konetta tai edes työpöytää ja voin kertoa, että työmotivaatio on joskus todellisella koetuksella, kun et töihin tullessasi tiedä, että mihin kävisit istumaan.

Pakollisessa opinnäytetyö-osuudessa ei ole paljoakaan tiedotettavaa, koska en ole vieläkään tietenkään tehnyt mitään asian hyväksi. Tänään kyllä jo melkein aloin selaamaan yhtä aiheeseen liittyvää kirjaa, mutta jotenkin oudosti vaan tämä kone ja siinä oleva nettiyhteys vetivät pidemmän korren. Millonkohan mä oikeasti pystyisin aloittamaan sen viheliäisin, mielenrauhaani koettelevan työn tekemisen? En varmaan ikinä, itseäni vain huijaan kun aika ajoin lainailen aiheeseen liittyviä kirjoja kirjastosta.

Mitäs tässä muuta; ulkona sataa, roskis haisee ja karkkia tekisi mieli.

2005-09-26T17:04:00.000+03:00

SILMÄONGELMIA
Olen vihdoinkin myöntänyt itselleni, että minä en pärjää ilman silmälaseja. Kävin siis sovittelemassa kehyksiä ja tilaamassa uudet silmälasit, joiden vahvuudet ovatkin jonkin verran isommat kuin vanhoissa laseissa. Samalla ostin kertakäyttöpiilolinssejä kokeilusetin ja hetihän ne piti lauantaina laittaa silmiin, kun olin lähdössä liikenteeseen.

Kaikki sujui ihan hyvin siihen asti, kunnes sunnuntaiaamuna peiliin katsoessani havaitsin, että oikeassa silmässä on ihan järkyttävä verenpurkauma. Ikinä ennen ei ole ollut, joten alkoi hieman huolestuttamaan, että tuleeko minusta ehkä sokea piilolinssien käytön myötä. Lääkäri oli sitä mieltä, että tämä on ollut pelkkää sattumaa, mutta silti vähän epäilyttää. Nyt vaan toivon, että häviäisi se veriläntti tuolta silmästä ja uskaltaisin taas laittaa piilarit silmiin. Oikeasti olin ihan innoissani siitä, että näen kunnolla ilman mitään typeriä silmälaseja. Sekä siitä, että piilolinssit eivät hanganneet tai tuntuneet muuten inhottavilta. Mulla on nimittäin joskus ollut kuukausilinssit eikä niiden kanssa olemisesta tullut mitään, koska jatkuvasti tuntui siltä, että on joku järkyttävä roska silmässä ja muutenkin keljutti niiden nesteiden kanssa puljata. Nyt kun vielä saan ne uudet silmälasit, niin johan elämä kirkastuu.

Lauantaina olin siis baarissa ja oli ihan tosi kiva reissu! Syynä varmaan se, että ei menty sinne typerään baariin (joka muuten on lähes kaikkien mielestä boikotissa) vaan ihan muualle. Ja siellä muualla olikin sitten paljon tuttuja ja tosi hyvä meno. Plussaa myös siitä, että kerrankin onnistuin pitämään juomisen tasolla, joka ei johda puolitiedottomaan olotilaan. Kertakaikkisen onnistunut ilta siis kaiken kaikkiaan.

Nyt mun pitäisi ehkä ihan hulluna tehdä sitä opinnäytetyötä, mutta kun ei kykene niin ei kykene. Tai ainakaan vielä tänään ei kykene, mutta huomenna lupaan ja vannon pyhästi tehdä ainakin jotain kyseisen asian hyväksi. Väsyttääkin ihan törkeästi näin maanantain kunniaksi ja on vähän sellainen olo, että on ihan pakko päästä vähän ulkoilemaan.

2005-09-20T19:09:00.000+03:00

YLLÄTTÄVÄ YHTEYDENOTTO
Vihdoinkin tapahtui jotain konkreettista liittyen noihin koulujuttuihin, eli koulun kanslisti laittoi tekstiviestin, että opiskeluoikeutesi päättyy, jos et heti ilmoittaudu läsnäolevaksi. Mä olin unohtanut ihan kokonaan, että sinne kouluunhan pitää ilmoittautuakkin, jos haluaa jotain opiskella. Tuosta huolenpidosta ja siitä, että töissä oli jotain puhetta siitä, että näitä restonomiopintoja voitaisiin jotenkin hyödyntää nykyisessäkin toimenkuvassa, sain vähän jotain puhtia tehdä sitä opinnäytetyötä. Tietenkään en ole vielä aloitanut, mutta jotenkin tuntuu tällä hetkellä siltä, että ei sen tekeminen kai ihan mahdotonta ole. Varsinkin, kun yksi tuttu teki pakkoraossa ollessaan opinnäytetyön parissa viikossa ja sai vielä arvosanaksi kakkosen. Mun täytyy nyt vaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Täytyy bilettää vähemmän ja olla järkevä enemmän, sillä se varmaan hoituu yksi opinnäytetyönkin tekeminen.

Viikonloppu vierähti siis Helsingissä kavereitten luona. Perjantaina kävin yhden kaverin kanssa katsomassa L'amore di Marjan ja naureskeltiin vähän sitä, että meillä on tosi samanlainen leffamaku. Ollaan aiemminkin muutaman kerran ajateltu ihan samoja leffoja, että ne pitäisi nähdä. Tuo L'amore di Marja oli paljon surullisempi kuin mitä luulin etukäteen. Olin ajatellut, että niillä nyt olisi ehkä vähän vaikeaa, mutta olikin tosi vaikeaa ja kaikenlaisia vastoinkäymisiä. Pidin kyllä elokuvasta, mutta mua jäi vaivaamaan se avoimeksi jäänyt loppu. Muuttiko ne nyt Suomeen ja muuttiko se Marjan mies mukana vai ei? Leffan aihepiiri kävi vielä sikälikin hyvin, koska tällä kyseisellä kaverilla on ulkomaalainen mies, mutta heidän suhteessaan ei onneksi ole tuollaisia kulttuurierovaikeuksia.

Lauantaina pyörittiin vähän kaupungilla ja illalla lähdettiin tietysti baariin. Ihan perusreissu oli; vähän keljuttaa se, että ajoin yksin taksilla (yli 20 euroa) kotiin, koska olin tosi vittuuntunut puristaviin kenkiin enkä jaksanut etsiä enää muita, kun kerran heidät kadotin jonnekin anniskeluravintolan uumeniin. Löysin nimittäin sellaiset korkeakorkoiset saappaat, mitkä mahtuivat jalkaan, mutta loppuillasta ne eivät todellakaan enää tuntuneet mukavilta. Olen varmaan ollut tosi seksikäs näky, kun olen hirveässä jurrissa hoippunut niillä koroilla kivistävien jalkojeni kanssa.

Maanantaiaamuna voin vain todeta, että kylläpä pikkukaupungissa asuminen on mukavaa. Minulla meni nimittäin työmatkaan (eli matka kurssikeskukseen) yli 1,5 tuntia, vaikka kilometreissä matkaa ei varmaan ollut kuin 20. Täällä kotona asun kävelymatkan päässä lähes kaikesta tarpeellisestä ja työmatkaan menee pyörällä ehkä viisi minuuttia ja kävellen vähän enemmän. Mutta onhan Helsingissäkin puolensa, sitä en voi kieltää. Joskushan suunnittelin ihan tosi vakavissani pääkaupunkiseudulle muuttamista, mutta nyt ainakin toistaiseksi viihdyn täällä kotikaupungissani aivan mainiosti.

Nyt pitää varmaan jotenkin huomioida tuota Bukia, koska se kiehnää ja nuohoaa tuossa lähes väkivaltaisen huomionkipeänä.

2005-09-13T20:05:00.000+03:00

LÄHIÖRETKI
Kävin ostamassa joogasetin paikallisesta halpiskauppa Robin Hoodista. Jotenkin luulin, että sinne on ainakin viisi kilometriä matkaa, joten varmuuden vuoksi soitin etukäteen ja kysyin, että onko teillä niitä joogasettejä kaupan, koska en halua tehdä mittavaa pyöräilykeikkaa turhan takia. No, sinnehän pyöräilikin parissa minuutissa eikä matkaa todellakaan ollut viittä kilometriä.

Robin Hoodissa käyminen oli elämys. Siellähän oli vaikka mitä mukavaa ostettavaa ja mukaan tarttuikin punaiset keittiöpyyhkeet (enää puuttuu punainen matto ja seinä). Tosin halpaahan siellä oli vain kaikki ei-merkkiroina ja esim. Arabian astiat oli ihan saman hintaisia kuin kaikissa muissakin kaupoissa. Näytin varmaan ihan joltain potentiaaliselta näpistelijältä, kun haahuilin jokaisen hyllyvälin läpi ja näpläsin tavaroita. Mutta saatanpa mennä toistekin, vaikka tunnenkin suurta antipatiaa kyseistä paikkaa kohtaan. Varsinkin sellaiset kivat tuikkukynttilänjalat jäivät vähän polttelemaan.

Robbarin jälkeen kävin vielä Saksan ihmeessä ja sielläkin tutkin rauhassa tavaroita ja hintoja, mutta onnistuin ensimmäistä kertaa koskaan ohittamaan ne karkki- ja keksihyllyt ostamatta mitään mässyjä.

Oli kyllä avartava kauppamatka noihin laatikkomyymälöihin. Taidanpa käydä toistekin. Ja mitä kertoo elämäni tasosta se, että a) soitan kauppaan etukäteen kysyäkseni, onko siellä jotain tuotetta, vaikka kauppa sijaitsee kilsan päässä ja b) olen ihan innoissani siitä, että olen käynyt eri kaupassa ostoksilla kuin missä yleensä käyn. Ehkä tämä rutiinien rikkominen on jotain niin ennen kuulumatonta, että aivoparkani joutuvat kohta error-tilaan.

2005-09-11T20:29:00.000+03:00

BILEET
meni varmaan ihan hyvin. Olin tietenkin tosi jurrissa, etten ihan tarkkaan muista, millainen tunnelma täällä oli, mutta varmaan ihan mukava. Boolista ei kyllä tainnut tykätä kukaan eikä ne jääpalat irronneetkaan ihan helpolta muoteistaan.

Täällä kotona oli siis vielä ihan kivaa, mutta baarissa alkoi vituttamaan kaikki. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miksi aina menen sinne samaan paikkaan, missä meno ei ole yhtään niin railakasta ja kivaa kuin mistä minä tykkäisin. Mitä hauskanpitoa se sellainen on, että täytyy istua naama sitruunalla ja välttää vahingossakaan hymyilemistä tai nauramista, koska siinähän saattaa vaikka mennä viileän tyypin maine. Ihan naurettavaa.

Päivällä kävin vähän kaupungilla kavereiden kanssa ja sitten nukuin pitkät päikkärit, joten saa nyt nähdä, saanko ikinä unta. Pakko kai käydä ostamassa suklaata, jos se vaikka parantaisi vähän tätä mielialaa. Ihme matalalentoa ollut koko päivä ja vähän arveluttaa se, että ainakin kaksi seuraavaa viikonloppua on taas juhlintaa täynnä. Sitten en kyllä taatusti tee mitään, kun on ensimmäinen viikonloppu ilman mitään ohjelmaa.

2005-09-09T21:29:00.000+03:00

VAIHDANKO VIULUKOTELOIHIN?
Olin tänään shoppailemassa (ei mitään uutta auringon alla) ja sain päähäni sovitella erilaisia korkokenkiä (todella uutta auringon alla), koska nehän on nyt tosi hip ja cool vaikka farkkujen kanssa. Muuten ihan hyvä, mutta useimpia kenkiä ei edes löytynyt naisellisessa 41:n koossa ja nekin vähät, mitkä löytyivät, tuntuivat jalassa lähinnä siltä, kuin jalkaterä olisi tungettu johonkin piikikkääseen puristimeen. Ei toivoakaan, että pystyisin hippaloimaan koko illan moiset kiduttimet jalassa. Eikä toivoa siitäkään, että jossain myytäisiin naisellisia kenkiä kokoa 42. Tai ehkä jossain palvelevassa superkalliissa erikoisliikkeessä, mutta en ihan viitsisi investoida isoa rahaa kenkiin, joita käytän vain silloin tällöin baarissa. Olen siis tuomittu kävelemään ikuisesti jossain lättäkengissä, vaikka joskus haluaisinkin vaihtelua. Tai ehkä jotkut mummomallin avokkaat saattaisivat sopia, mutta ne jalassa en ehkä ihan tavoittaisi havittelemaani lookia.

Siivosin tänään pitkästä aikaa oikein huolellisesti ja verhoja imuroidessani havaitsin, että ne ovat aivan totaalisesti muuttaneet väriään kesän aikana. Ikkunaan todellakin paistaa aurinko koko päivän, joten ikkunan alareunan kohdassa meni selvä raja. Onneksi kyseiset verhot maksoivat vain 20 euroa, joten voin surutta vaihtaa ne uusiin, jos alkaa se haalistuminen häiritsemään. Tiesin kyllä, että aurinko haalistaa, mutta en ollut tajunnut, että noin radikaalisti. Ja verhoja imuroin siis siksi, että ne olivat aivan kissankarvan peitossa.

Töissä oli ihan järkyttävä viikko, joten odotan niin kovasti huomisia bileitä ja totaalirentoutumista. Huomenna täytyy kyllä mennä muutamaksi tunniksi töihin, mutta kai siitä jotenkin selviää. Töissä vaan vituttaa se, että siellä meni työnjaot uusiksi, joten en pääsekään tekemään sitä hommaa ensi vuonna, mitä alunperin luvattiin, vaan juttu muuttui paljon epämääräisemmäksi. Tehtäväjako menee uudella systeemillä niin, että erästä osa-aluetta hoitaa 3,5 ihmistä, kun nykyisin sitä hoitaa kaksi ja satunnaisesti pari työntekijää auttaa. Uuden systeemin pitäisi olla nopeampi kuin vanha, joten herää kysymys, että riittääkö niitä töitä sitten kaikille 3,5:lle... Ja jos ei riitä, niin sehän tiedetään, kuka sieltä ensimmäiseksi joutuu pois. Nyt odotan mielenkiinnolla, että tuleeko luvattua työsopparia tuonne nykyiseen duuniin vai jatketaan vanhalla systeemillä, eli olen entisen osaston kirjoilla ja sopimuksella, mutta käytännössä kuitenkin tuon nykyisen osaston työntekijä. Minullahan on tuntipalkka, vaikka teenkin kokoaikatyötä ja luvattiin, että tehtäisiin uusi sopimus ja saisin kuukausipalkan. Saa nähdä nyt sitten, kun kaikki muuttui kertaheitolla niin omituiseksi. En varmaan edes pystynyt peittämään naaman venähtämistä palaverissa, jossa asiasta puhuttiin. Turha lienee edes mainita, että olen suunnitellut elämääni aika pitkälle sen mukaan, että olen tuossa nykyisessä työssä eli teen säännöllistä työaikaa ja saan sen tietyn palkan, mitä sieltä tulee. Niissä toisissa hommissa kun en välttämättä ihan siihen liksaan pääsisi.

Kello on kohta kymmenen ja mä olen jo ihan valmis menemään nukkumaan. Aika säälittävää perjantai-iltana.

2005-09-08T20:21:00.000+03:00

KAUNIIT JÄÄPALAT
Aloitin jääpalaprojektin, ettei menisi liian helpoksi ja huolettomaksi tämä bileitä edeltävä elo. Tarkoituksena on siis tehdä boolia, joka tulee olemaan sävyltään vihreää ja myös jääpaloiltaan harkittua ja viimeisteltyä. Leikkelin limejä ohuiksi viipaleiksi ja nyt jäädytän niitä mukeissa kerroksittain. Eli tilkka vettä mukiin, limeviipale kellumaan ja pakastimeen. Tällä hetkellä on kyllä vasta toinen kerros jäätymässä, joten toivoa sopii, että muki on täynnä jäätyneitä lime-kerroksia lauantaihin klo 18 mennessä. Mutta kylläpä kelluu sitten hienot jääkuutiot boolin keskellä isoissa lasitölkeissä.

Tänään olin syväallasjumpassa ja sen jälkeen istuin pitkään höyrysaunassa, vaikken normaalisti juurikaan tuosta saunomisesta välitä. Oli vaan kerrankin niin rauhallinen ja tyytyväinen olo, etten olisi ikinä halunnut palata sieltä kavalaan maailmaan. Tietenkin kaikki inhottavat stressi-asiat yrittivät tunkeutua mieleeni, mutta pidin ne tietoisesti ulkona. Osaisinpa aina olla niin tyytyväinen kaikkeen kuin mitä tänään olin sen lyhyen hetken ajan.

2005-09-07T20:05:00.000+03:00

SYNTTÄRIBILEET
on ensi viikonloppuna, vaikka itse synttäreistä on vierähtänyt jo kuukausi. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vaikka nytkin tämä tuli vähän yllättäen muka. Alunperin juhlien piti olla ystäväni luona (ovat myös hänen synttärinsä), mutta siirrettiinkin juhlapaikka minun luokse. Ja sehän tarkoittaa sitä, että on pakko siivota ainakin päällisin puolin ennen lauantaita, koska täällä leijuu villakoiria kaikkialla.

Tämä postaus jatkaa tällä viime aikojen hyväksi havaitulla "ei mitään sanottavaa"-linjalla.

2005-09-06T20:17:00.000+03:00

OIKEA ONGELMA
on siinä, että teenkö opinnäytetyön vai en. Ainoastaan järkevää olisi tehdä, koska valmistuminen on vain siitä kiinni, mutta jotenkin vaan tuntuu siltä etten pysty. Päätös tästä asiasta pitäisi tehdä nyt ja tarttua toimeen, koska opiskeluaikani on totaalisesti kaikkine jatkoineen käytetty joulukuun lopussa. Anteeksi vaan, että jauhan tätä aina ja aina, mutta kun tilanne on hankala. Nyt on töissäkin sen verran sutinaa, etten mitenkään voisi tehdä lyhyempää päivää. Eikä se kyllä olisi taloudellisestikaan mahdollista. Toisaalta taas tuntuu vahvasti siltä, että ei ne opiskelut vielä todellakaan olleet tässä, vaan varmasti vielä joskus opiskelen jotain muutenkin kuin erilaisilla kursseilla.

Viikonlopun vietin rauhallisesti kotona ja sehän olikin ihan mukavaa. Sunnuntai tosin meni ihan krapulatunnelmissa, koska makoilin koko päivän sohvalla tai sängyssä ja söin pizzaa. Ehkä olen niin tottunut viikottaiseen krapulaan, etten osaa enää olla ilman. heh.

No niin, tietenkin taas unohdin sen oikean aiheen, mistä olin aikeissa kirjoittaa. Ehkä huomenna muistan sen tai keksin jotain vielä repäisevämpää. Nyt menen sohvalle ja katson telkkarista uutta Olet mitä syöt- sarjaa. Tää tv:n katsominen on vähän riistäytynyt käsistä, koska maanantaisinkin katson aina kolme tuntia, koska on ihan "pakko" nähdä Siskoni on noita, Käenpesä (ihanaa kun se alkoi kesätauon jälkeen eilen!) ja Pelinaiset. Koko ajan myös bongaan lehdestä uusia sarjoja, joita haluaisin katsoa, mutta onneksi tajuan sentään vähän rajoittaa eikä minulla näy Subtv:tä. Kunnon yöunia myös arvostan niin kovasti, että kymmeneltä tai myöhemmin alkavien ohjelmien katsomista en edes harkitse. Ja tästä seikasta johtuen olenkin alkanut vakavasti harkitsemaan polttavan dvd-soittimen hankkimista...

2005-09-03T18:35:00.000+03:00

PÄIVÄN POLTTAVAT ONGELMAT
No tietysti lauantai-illan massiivinen ongelma on se, että lähtiskö baariin vai ei. En nimittäin todellakaan ollut lähdössä minnekään, mutta muutamien kyselyjen jälkeen aloin jo vähän harkita. Tää on niin toisaalta ja toisaalta, koska ei ole mitään syytä, miksei voisi lähteä, mutta onko aina pakko käydä jossain edustamassa? Vapaapäivä ilman krapulaa on viime aikoina ollut aika harvinainen ilmiö ja muutenkin pitäisi kai pystyä olemaan edes yksi viikonloppu kotona. Ihan yksin vielä kaiken lisäksi. Varsinkin kotona pysymistä puoltaa se, että seuraavina kahtena viikonloppuna on ohjelmaa tiedossa. Eli siis varmaan koti-ilta. Paitsi jos joku soittaa ja oikein anelee lähtemään tai jostain tulee kutsu johonkin viinatarjoilua sisältäviin kemuihin.

Tupakanpoltto on lähes karannut lapasesta viime aikoina, eli ei taida ihan aski päivässä riittää. Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta ei ilmankaan pysty olemaan. Onneksi sain kaverilta Bulgarian tuliaisina kaksi kartonkia, joten kyseinen harrastus on lähes ilmaista ainakin kolme viikkoa. Ellen sitten niiden lukuisten lipaston laatikossa odottavien askien innostamana ala röyhyttelemään oikein tosissani.

Mulla oli joku tosi hyvä sisustamiseen liittyvä juttu mielessä töissä, mutta enpä enää muistakkaan sitä ihan tarkkaan. Ongelma nimittäin on se, että vaatekaappi käy vähän pieneksi. Tai oikeammin ne pari laatikkoa, missä säilytän alusvaatteita ja sukkia. Pitäisi keksiä niille joku uusi paikka, joka mielellään olisi sellainen, jonne Onni ei pääse. Yhdessä lipastossakin olisi vapaita laatikoita, mutta ne Onni saa niin leikiten auki, etten halua säilyttää siellä mitään vaatteita. Oikeasti ei ole kivaa pukeutua kalsareihin, jotka on vuorattu kissankarvalla. Vaikka voihan olla, että ne ovat talvella mukavan lämpimät turkisvuorauksineen ;) Kissojen kanssa eläminen voi tuottaa hieman yllättäviäkin ongelmia, mutta on nuo mamin pikkutyyppöset silti niin rakkaita. Etenkin silloin, kun minä nukun ilman tyynyä suunnilleen sängyn jalkopäässä, kun kissat valtaavat molemmat tyynyt.

Kylläpä muuten laiskottaa. En edes leffaa jaksa lähteä vuokraamaan. Paitsi onkohan niitä tossa viereisellä R-kioskilla? En ole ikinä nimittäin edes katsonut, että onko siellä, mutta mitäs sitä turhia jonnekin Makuuniin kävelemään, jos leffoja pystyy vuokraamaan tuosta kadun toiselta puolelta.

No enivei, nyt taidan ainakin lopettaa tän puolivillaisen jauhannan ja siirtyä sohvalle. Ja haaveilla siitä, että kirjottaisin joskus jotain todella veret seisauttavia huomioita yhteiskunnallisesti merkityksellisistä asioista.

2005-09-02T19:32:00.000+03:00

OPITTUA
Jos on kauhea vessahätä, niin sen voi ilmaista sanomalla, että hampaat jo kelluu kusessa.

No ei tuo ehkä ollut kolmen päivän koulutuksen tärkein opetus, mutta täytyy myöntää, että en ihan koko aikaa ollut kartalla. Yllättäen ne asiat, joita en ole tehnyt tosielämässä eli töissä tuntuivat helpommalta oppia kuin ne, joita olen tehnyt. Uusi systeemi on niin erilainen kuin vanha, että vertaaminen vanhaan vain sotkee uusien kuvioiden oppimista. Onneksi tänään oli kaikkein helpoin ja ymmärrettävin asia (sähköinen laskujenkäsittely), joten jäi kuitenkin hyvä mieli. Nyt pitäisi varmaan jotenkin työstää niitä opittuja asioita, eli tutkiskella saatuja aineistoja. Tuntuu vaan siltä, että nyt saan kärsiä siitä tosiseikasta, että minulla ei ole minkäänlaista kaupallista koulutusta. Yläasteen kaupallisten aineiden opiskelua kun ei taideta nyt tässä kohtaa laskea. Mutta kyllähän ne työt sitten oppii kun alkaa niitä tekemään.

Muuten tuolla koulutuksessa olemiseen voisi vaikka tottua, koska mikäs sen mukavampaa kuin syödä parin tunnin välein todella herkullisia ruokia, joiden valmistamiseksi ei tarvitse laittaa rikkaa ristiin. Paluu töihin ja einesruokiin voi olla melkoinen pudotus tosielämään, mutta onneksi se on edessä vasta maanantaina. Tai huomennakin menen kyllä tekemään yhden extra-työvuoron ja sehän keljuttaa, koska aika väsynyt kyllä olen.

Näin Helsingissä kavereita ja sain Bulgarian matkaseuralaiselta matkakuvat. Voi hemmetti miten kamalia kuvia! Jokaisessa kuvassa olen joko drinkki tai rööki käsissä ja naamasta näkee, että melkoisessa jurrissa ollaan. Tietenkin vielä esittelin kuvia kaikille työkavereille, joten melkoisen kyseenalaista maineenkasvua saattaa nyt tapahtua. Mutta mitäs siitä, koska se matka todellakin vastasi ennakko-odotuksia ja lähes kaikki sille asetetut tavoitteet täyttyivät. Nyt yritän koota jotain sopivaa porukkaa ensi kesäksi, jolloin toteutan rymyloman uudestaan.

Nyt pitäis askarrella polkupyörään kiinnitettävä nimilappu, koska kaikki merkitsemättömät polkupyörät viedään maanantaista alkaen kaatopaikalle tuosta pihalta. Ja tämä asia on pakko hoitaa, koska en todellakaan halua menettää ihanaa mummopyörääni kenellekään!

2005-08-30T20:16:00.000+03:00

PITÄIS VALMISTAUTUA
huomiseen kolme päivää kestävään koulutusmatkaan edes pakkaamalla, mutta ehtiihän sitä aamullakin. Pitää vaan taas herätä ihan mauttoman aikasin, eli joskus neljän kieppeillä. Aikuisuus-olo vaan kasvoi tänään, kun nostin firman kassasta rahaa taksimatkoihin, jotta pääsen liikkumaan eri koulutuspaikkojen välillä.

Huomattavaa ärtymystä ehti myös tänään herättää kaikki perheellisten jutut töissä. Kukaan ei oikeasti dissannut mitenkään lapsettomia tms. mutta ei vaan kerta kaikkiaan jaksa kuunnella niitä "kyllä sinunkin mielesi sitten muuttuu, kun sinulla on lapsia"-juttuja. Oletusarvo siis on se, että kaikki haluavat lapsia ja myös hankkivat niitä jossain elämänsä vaiheessa, jos vain saavat. Musta vaan ei yhtään tunnu siltä, että haluaisin ikinä lapsia ja v***ttaa, kun aina saat olla jotenkin puolustuskannalla siinä, että mieluummin elelet vain itsekkäästi itsellesi ja käytät kaikki aikasi, rahasi ja tarmosi omaan hyvinvointiin ja mielihyvään. Ei se varmaan niiltä äideiltä ole pois, jos joku tekee mitä tykkää eikä vietä vapaahetkiään touhuamalla muksujen kanssa jotain. Tietty kaikki äidit eivät ole tällaisia, mutta kyllä monelle tekisi hyvää ajatella asioita joltain muultakin kuin perinteiseltä mies, omakotitalo, auto, kesämökki ja kaksi lasta-kantilta. Jos minäkin haluaisin jotenkin fit innata ainakin tietyssä työporukassa, niin pitäisi vaan sanoa, että tottakai haluaisin lapsia mielellään ennen kuin täytän kolmekymmentä. Enhän mäkään naureskele niille, että voi vittu teitäkin, kun elämässänne ei ole muuta sisältöä kuin ne pennut ja se aviomies, johon olette kyllästyneet jo kymmenen vuotta sitten. Ja mistäs sitä tietää, vaikka mä en muuttuisi yhtään, jos saisin lapsen, vaan olisin ainoastaan koko ajan paskana siitä, että vapaus on mennyttä.

Ehkä olen sitten lapsellinen, pinnallinen ja itsekäs, mutta ainakin uskallan myöntää sen. Moni ihminen ei voi edes itselleen myöntää sitä, että on itsekäs tms. vaikka oikeasti lähes kaikki ihmiset on! Mä en ainakaan usko, että juuri kukaan antaisi henkeään (tai edes jotain paljon vähempiarvoista) jonkun toisen puolesta, vaikka moni niin väittääkin. Helppoahan sitä on puhua, mutta tosi tilanteessa saattaisi mieli muuttua. Tai ainakin sitä alkaisi epäröimään. Kuvitelkaa vaikka tilannetta, että olisitte esim. jossain saarella, missä ei olisi yhtään ruokaa ja teidän lisäksi vaikka kymmenen ihmistä, jotka vielä olisivat jotain ruuanhankintaan kykenemättömiä lapsia ja vanhuksia. Ette ole syöneet mitään lähes viikkoon ja löydätte herkullisen kinkkusämpylän. Tuskinpa vaan alatte pilkkoa sitä tasan teille kaikille kymmenelle vaan vedätte naamaanne ja ajattelette, että minäpä selviän vielä ainakin toisen viikon.

Taidan kuulostaa tosi julmalta? Onneksi tällaiseen tilanteeseen joutuminen on täysin epätodennäköistä, mutta onhan näitä mielenkiintoista pohtia. Tietysti tuo äskeinenkin juttu on todella riippuvainen siitä, että mitkä ne olosuhteet ja poispääsyn mahdollisuudet ovat, mutta minä en ainakaan jaksa uskoa siihen, että jokainen automaattisesti uhraisi oman selviytymisensä auttaakseen muita, jos kyse on oikeasti elämästä ja kuolemasta.

Nyt menen nukkumaan, että jaksan huomenna oppia paljon uusia asioita.

2005-08-29T18:50:00.000+03:00

SYKSY SAA
ja sehän vasta onkin ihanaa. Olen jo ihan kyllästynyt kesään ja odotan kunnon syksyä ihanine syysilmoineen. Syksyllä sitä on niin täynnä energiaa ja tuntuu siltä, että maailma suorastaan pursuilee kaikkia uusia tai vanhoja, mutta kuitenkin kivoja juttuja, joihin on pakko ryhtyä tai joita on päästävä kokeilemaan.

Vähän aloittelin tätä reipasta syksyä ilmoittautumalla kansalaisopiston iyengar-joogaan. Ihan hirveästi tekisi myös mieli osallistua mit unterhaltung auf deutsch kurssille, mutta se on maanantaisin ja kevätpuolella aion ihan todella oikeasti osallistua maanantaisin pidettävälle kirjanpidon peruskurssille avoimessa ammattikorkeakoulussa. Nyt pitäisi myös tehdä päätös siitä, että yritänkö oikeasti tehdä opinnäytetyötä ja unohdan kaikki muut kurssit ja sellaiset vai menenkö vaan kaikille kursseille ja unohdan sen opinnäytetyön. Tiedän, että opinnäytetyö todellakin pitäisi ja kannattaisi tehdä, mutta kun ei kiinnosta tipan vertaa. Eihän ole olemassa yhtäkään järkevää syytä jättää siitä tekemättä, mutta ei jaksa innostaa ne tekemistä puoltavat järkisyytkään.

Tosta saksankurssista tulikin mieleeni, että tietääkö kukaan, millä tavalla saksan kielen oikeinkirjoitusta on uudistettu? Osaan saksaa sen verran huonosti, etten todellakaan voi etsiä tietoa saksankielisiltä nettisivuilta tai lehdistä, koska saan raivarin siitä turhautumisesta. Missään suomalaisessa sanomalehdessä tms. taas en ole nähnyt mitään kattavaa selostusta aiheesta (joo, tästä voimme ehkä päätellä, että kovinkaan monella muulla ei ole samanlaista pakkomiellettä saksan kieleen ja kulttuuriin kuin minulla). Vähän kyllä veikkaisin, että tämä voisi koskea sitä, ettei substantiiveja tarvitse enää kirjoittaa isolla kirjaimella?

Mutta hei, nyt on riennettävä maanantain tv-putken pariin. Harmi vaan, ettei minulla näy Subtv ja sitä myöten Big Brother. Toisaalta olen kyllä vähän katkera, etten päässyt edes haastateltavaksi kun hain kyseiseen ohjelmaan. Ja vähän kyllä vaikutti ne kilpailijat siltä, että ainakaan ei ole valittu ihmisiä, jotka edustaisivat Suomen kansaa mahdollisimman laajalla ikä-, koulutus-, asuinpaikka- ja elämänarvosektorilla.

2005-08-27T18:34:00.000+03:00

RANKKAA ON VIIKONLOPPUNAKIN
Eilen jouduin baariin juhlimaan kaverin miehen uutta työpaikkaa. Syy se on sekin, vaikka olin jo ehtinyt riemastella sitä, että tänä viikonloppuna ei tarvitse ryypätä. Kyseinen pariskunta tuli tänne yöksi ja aamulla kävimme hotellissa syömässä aamupalaa; hyvä aloitus krapulapäivälle. Sen jälkeen olenkin vain nukkunut sekä raahautunut pyörällä kauppaan ostamaan hedelmäsalaattitarvikkeita. Huomenna nimittäin menen kaverin lapsen ristiäisiin ja olen lupautunut tekemään sinne hedelmäsalaattia. Tänään siis on pysyttyävä kotona.

Krapulassa on hyvä olla jälkiviisas, joten pohdittiin sitten yhdessä kaikkia niitä krapulan kourissa hukattuja päiviä, viinaan kuluneita rahoja ja tyhmiä tekoja, joita on tullut tehtyä kännissä. Oikeasti viinaa ei kannattaisi ainakaan totaalijurriin asti ottaa ikinä, mutta minkäs teet, kun suomalainen alkoholinnautintatapa on se mikä on. Tosi useasti ottaminen ottaa päähän, mutta silti on vaan pakko aina ottaa. Ja sitten tilittää sitä täällä, tämäkin on varmaan sadas kerta kun marisen näistä ryyppäily-jutuista.

Nyt ehkä takas sohvalle, koska ryydyttää.

2005-08-24T20:43:00.000+03:00

RANKKAA
Työhön liittyvä koulutusmatka on nyt takana ja päällimmäisenä tunteena siitä on "rankkaa". Heräsin jo neljältä, koska halusin kuitenkin viedä aamujutut suht' rauhassa ja normaaliin tapaan läpi. Lisäksi pelkäsin, että myöhästyn kyydistä, eli näin sieluni silmin kaikki muut istumassa jo minibussin kyydissä ja minut polkemassa reidet hapoilla työpaikkaa kohti. Niinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävi, että olin ensimmäisenä paikalla. Tosin nukuin kyllä sekä meno- että paluumatkan lähes kokonaan, joten nyt on tosi hyväntuntuinen tuo niskaosasto.

Itse koulutus oli varsin valaisevaa, eli aiemmin hirveältä möröltä tuntuneet uudet ohjelmat eivät enää vaikuta niin pelottavilta. Enemmänkin tuntuu siltä, että kyllä mä (ja kaikki muutkin töissä) vielä selviän. Ensi viikolla menen opiskelemaan kirjanpitoa ja se hieman jännittää, koska minulla ei ole mitään kaupallista koulutusta, mutta onhan tässä viikko aikaa yrittää prepata kyseistä aluetta. Mutta sitten onkin edessä aivan uusi aluevaltaus, eli hotelliyöpymistä työnantajan piikkiin. Pienestä se on ilo revittävä tässä elämässä...

Nyt painun pehkuihin, ettei tarvitse huomenna nuokkua, kun pitäisi tehdä oikeita töitä. Mutta vähänkö huomenaamulla tuntuu juhlalle, kun saa nukkua lähes kuuteen asti ;)

2005-08-23T18:53:00.000+03:00

TUHMA JA LAPSELLINEN
Mua vähän hävettää, koska olen ollut tuhma ja lapsellinen näihin blogeihin liittyen. Lauantaina siis siellä bileissä missä olin, kuunneltiin yhteen hyvään blogiin liittyviä liittyviä audiobloggauksia ja naurettiin. Eihän nyt näin saisi todellakaan tehdä ja aika köyhää on minullakin, kun pitää muille kertoa ja sitten nauraa sille porukalla. Oikeastihan toi audiobloggaus on ihan hauska idea, mutta jotenkin se on vaan niin kornia, kun joku puhuu juttujaan nauhalle (okei, ei niitä oikeasti puhuta mihinkään nauhalle, mutta tuntui tyhmälle sanoa tiedostoon tms.).

Huomenna ei pidä olla tyhmä ja lapsellinen, koska lähden ihan Helsinkiin asti koulutettavaksi. Pelottaa vaan se, että joudun heräämään viimeistään puoli viideltä ja sitten matkustamaan minibussilla lähes kolme tuntia ja sen jälkeen pitäisi olla skarppina koko päivä. Ei hyvältä näytä nämä aikataulut, mutta kai sitä jotenkin jaksaa pinnistää. Siitä olen tietysti tosi huolissani, etten tajua siellä mistään mitään ja sitten olen koko ajan kaksi klikkausta jäljessä, kun käymme läpi uusia ohjelmia ja niiden käyttöä. Erityisen hankalaa keskittyminen on, jos kaikki informaatio tulee puhuttuna, koska mä en millään kestä mukana. En voi esim. soittaa minnekään kysyäkseni vaikka juna-aikatauluja, koska jotenkin se menee ihan ohi. Mun pitää aina saada kaikki informaatio kirjallisessa muodossa. Tätä on joskus jossain psykologian tunneilla testailtukkin ja olen siis vahvasti visuaalinen ihminen.

Yritin etsiskellä tuolta blogien top-listalta tätä omaani, mutta eipä löytynyt. Mulle tulee paha olo, kun selaan sellaista listaa intensiivisesti tuijottaen. Ja missähän kohtaa siinä pitäisi näkyä ne tilaajamäärät? Ihan oikein kyllä tällaselle pellelle, ettei homma toimi ja tulee paha olo.

2005-08-22T14:16:00.000+03:00

VIIKKORAHAT
Ai piru että pisti vihaksi, kun luin lehdestä artikkelin, jossa kerrottiin tutkimustuloksista, joiden mukaan pojat saavat viikkorahaa enemmän kuin tytöt. Naisen euro on siis 80 senttiä jo lapsena. Lisäksi tutkimuksessa oli havaittu, että poikien ostoksia pidetään yleisesti järkevämpinä kuin tyttöjen shoppailua, koska pojat ostavat elektroniikka ja muuta järkevää toisin kuin tytöt, jotka ostavat vaatteita ja meikkejä. Tytöistä sanotaan, että se nyt on siinä iässä, että vinkuu sitä ja tätä, mutta pojista taas todetaan, että se on sen ikäinen, että tarvii just nyt uuden pleikkarin.

Siis apua, voiko kukaan enää oikeasti ajatella noin? Ajattelenko minäkin noin, vaikka en sitä tiedostakkaan? Pitäisikö mun nyt tuntea jotain syyllisyyttä siitä, että olen ostellut ihan törkeän paljon uusia vaatteita ja muuta kivaa, koska ostokseni ovat olleet turhaa "tyttömäistä hömppää"? Vitut, en varmasti tunne mitään syyllisyyttä, koska mikään ei ole niin mukavaa kuin pukeutua uusiin kivoihin vaatteisiin ja meikata uusilla meikeillä ja hoitaa ihoa ja hiuksia kunnon tuotteilla. Mua ei vaan kiinnostaa käyttää rahojani mihinkään kodinelektroniikkaan tai esim. autoon, vaikka se muiden mielestä viisasta olisikin. Ja taatusti jos minulla on joskus lapsia, niin ne saavat täsmälleen saman viikkorahan sukupuolesta riippumatta. Tai annan tytöille enemmän ja kannustan niitä käyttämään rahat ihan mihin ne itse haluaa. Minä en ainakaan ikinä rupea miksikään rahankäytöstä syyllisyyttä tuntevaksi marttyyriksi, joka ostaa ylimääräisillä rahoilla jotain kivaa vaikka miehelleen ja lapsilleen, ettei vaan leimautuisi tuhlariksi.

Viikonloppu oli muuten ehkä elämäni rankin... Olin lauantaina yhden työkaverin läksiäisissä ja siellähän tuli sitten juotua siideriä ja boolia täysin välittämättä siitä, että sunnuntaina on edessä yhdeksän tunnin työpäivä. Krapula oli suorastaan massiivinen ja puoli tuntia ennen töihinlähtöä vaan päätin, että nyt ei voi enää oksentaa tai maata sängyssä ja valittaa, koska on vaan pakko toimia ja lähteä töihin. Ihmeen hyvin kyllä työpäivä sujui, vaikka ensimmäiset kaksi tuntia meni beduiinin sandaali suussa, koska en uskaltanut syödä enkä juoda mitään. Eilen illalla kävin vielä vähän ulkoilemassa, mutta jätin juomisen yhteen siideriin, koska ei kerta kaikkiaan enää jaksanut innostua.

Ja arvatkaas minne olen nyt lähdössä? Kaverin kanssa kaupungille eli ohjelmassa saattaa taas olla ainakin kaupoissa kiertelyä. Itse asiassa (kamalaa, en tiedä onko tämä yhdyssana) mun pitäis ostaa jotkut urheiluhousut, koska kohta alkaa iyengar-jooga. Uusi villatakkikin olisi kiva. Ja kengätkin haluaisin. Ja kuulostaakseni järkevältä, miehiseltä kuluttajalta mainitsen vielä sen, että haluaisin myös digikameran.

2005-08-19T22:55:00.000+03:00

VITUTUSTA JA PÄIVÄKIRJOJA
Aamulla vitutti niin helvetisti, että piti vaan murista ja käydä välillä jäähyllä. Turistia ja Ismoakin vituttaa, joten siitä inspiroituneena aloin etsimään omaa vitutusaariaani vanhoista päiväkirjoista. Muistin suunnilleen vuoden ja silloisen päiväkirjan ulkonäön, mutta valitettavasti sitä uskomatonta parin sivun mittaista vitutuksen ylistystä ei löytynyt. Ja huom! Olen kirjoittanut sen ennen kuin olen koskaan kuullutkaan Ismo Alangon Vittu kun vituttaa- biisiä.

Jos olisin löytänyt sen vitutus-jutun, niin olisin todennäköisesti vain repeillyt nauramaan, koska 16-vuotiaan Riinan uskomattoman paatoksellisia juttuja lukiessa ei voi muuta kuin nauraa. Paahdan täysillä poikkeuksetta pieleen menneistä miesasioista, koulunkäynnin kurjuudesta ja ryyppäysreissuista. Erityisen huvittavaa on se, että jokaisen kännäyskuvauksen yhteydessä on myös eritelty juodut viinamäärät. Jälkipolvetkin siis tietävät, että normaali-illan viina-annos käsitti vuonna 1996 yleensä noin 5 kaljaa ja pari vodkapaukkua (merkkinä yleensä Black Death, tämäkin on mainittu) kotona sekä baarissa n. toiset viisi kaljaa.

Paljon olen jo armeliaasti unohtanutkin sen ajan sekoiluista, mutta kummasti ne jutut palautuivat mieleen vanhoja päiväkirjoja lukiessa. Monet jutut naurattavat tai kummastuttavat, koska teininä kaikki oli niin toisin kuin nyt. Paperille olen vuodattanut myös kaikenlaisia surullisia ja vaikeita asioita, jotka silloin tuntuivat elämää suuremmilta. Nyt en esimerkiksi viitsisi enää sivutolkulla jauhaa jostain pari kertaa tavatusta miehestä, että voi että kun mä olen niin ihastunut siihen *nauraa itsekseen*.

Paitsi mistäs sitä tietää, miten kovasti nauran 36-vuotiaana tällekin blogimerkinnälle?

2005-08-17T22:02:00.000+03:00

UUSI TUKKA
Mulla on ihan tosi hyvä kampaaja, kenen palveluksiin olen luottanut jo viisi vuotta ja taas tänään pää näyttää käsittelyn jäljiltä aivan mielettömän hyvältä. Ainakin hiusten osalta siis. Olin vähän haaveillut sellaisesta Debbie Harry (onhan Blondien laulajan nimi Debbie Harry?)-henkisestä kampauksesta ja tästähän tuli juuri sellainen kuin pitikin. Pituus väheni varmaan 20 senttiä, mutta nehän on vaan hiuksia ja kasvavat kyllä takaisin.

Loppuillan vietin shoppaillen hyvän ystäväni kanssa ja se oli varsin mukavaa ja rentouttavaa. Tosin tilin saldon katselu ei, mutta syksyllä nyt vaan on pakko saada uusia vaatteita, kun kaikki vanhat näyttää ihan typeriltä ja kulahtaneilta. Otin kyllä yhden extratyövuoron, koska pakko olisi tulla jotain takaisinkin päin tämän melko avokätisen tuhlailun jälkeen. Mutta hei, jonkunhan täytyy pitää talouselämän pyörät pyörimässä.

2005-08-15T16:13:00.000+03:00

SYNTTÄRIVIIKONLOPPU
meni ennätyksellisen rauhallisissa merkeissä: mökkeilyä, marjojen poimimista ja urheilun katsomista. Mökillä oli ihan niin ihanaa kuin aina yleensäkin, marjojen poimiminen tylsää ensimmäisen viiden minuutin jälkeen (miten olenkaan pystynyt joskus pentuna poimimaan ämpärillisen viinimarjoja ihan heittämällä?) ja Tommi Evilän menestys MM-kisoissa sykähdyttävää. Kerrankin suomalainen urheilija, jolla on ensin pokkaa uhota ja sitten rahkeita lunastaa ne uhot.

Mä en nyt pysty mihinkään kummempaan postaukseen, mutta käykääpä tsekkaamassa tämä. Sangen viihdyttävää, vaikka oikeista asioista puhutaankin.

2005-08-10T21:59:00.000+03:00

VÄÄRIN
Kaikki yleisurheiluveikkaukset meni ihan väärin.

Arvioin säätilan aamulla väärin ja sain värjötellä koko päivän t-paidassa, sandaaleissa ja hameessa.

Bugi ymmärtää hiekkalaatikon merkityksen väärin ja kusee joko sen viereen tai lipaston alle.

Voihan vääryys.

2005-08-09T20:02:00.000+03:00

TÄSSÄ ASUNNOSSA
ei tällä viikolla telkkarista katsota muuta kuin MM-kisoja. Ajoitan töistä kotiinpaluun niin, että voin melkein suoraan kellahtaa sohvalle seuraamaan urheilijoiden edesottamuksia ja viimeisten lajien jälkeen joutaakin jo mennä nukkumaan. Jonkinasteinen kotikisahuuma tarttunut siis minuunkin, vaikka en paikan päälle olekaan menossa kisoja katsomaan.

Mutta huomattava, suorastaan äärimmäisen epäreilu epäkohtakin näihin kisoihin mahtuu. Eli missä on hehkutus Jaakko Ojaniemestä ja hänen varsin kohtuullisesta menestyksestään kymmenottelussa? Tuossa kolme vuotta sitten Münchenin kisoissahan muuan säälittävä selittelijä tuli viidenneksi ja seurauksena oli uskomaton hypetys: "urheilun uusi supertähti, vain taivas on rajana, kohta rikkoontuu maailmanennätys". Samoissa kisoissa Jaska tuli myös viidenneksi, mutta mainittikoon sitä missään? Ehkä jossain sanomalehden urheilusivun alareunan pienipränttisissä rivituloksissa. Eipä näkynyt Jaakko Ojaniemeä myöskään missään lehtien palstoilla keekoilemassa, enkä ainuttakaan haastattelua muista hänestä nähneeni. Vaikka varmasti tilaamassani naistenlehdessä oli Pöyhösen pojasta juttua monta kertaa.

Suomalaiset pikajuoksijat ovat tätä esimerkkiä (joka on muuten loistavan opinahjon kasvatteja niinkuin minäkin) lukuunottamatta menestyneet melko kehnosti, mutta eipä ole montaa mainittavaa kymmenottelijakaan. Tämä taisi jotain mitaleja saada aikuistenkin arvokisoissa, mutta tällä taisi pärjääminen tyssätä nuorten sarjoihin. Ja pointti tässä on siis se, että kymmenottelussa pärjäävä suomalainen ansaitsisi aivan yhtä kovan hehkutuksen kuin pikajuoksijakin. Varsinkin kun Jaakko hakkaa Markuksen ulkonäöllisestikin vähintään 7000 pisteellä.

Nyt sitten vaan odotellaan, että Helsingissä joskus sade lakkaisi ja päästäisi jatkamaan kisoja. Mitenkähän käy, jos tänään ei enää tapahdu mitään? Siellähän oli vaikka mitä finaalejakin tänään, joten voi tulla aika kireä kisaohjelma loppuviikolle, jos ei tänään päästä enää urheilemaan.

2005-08-08T18:07:00.000+03:00

TUPLATUHKIMOKÄNNI
Tiedätte varmaan sähköpostissa ja työpaikkojen kahvihuoneissa kiertävän kännilistan? Sen lukeminen voi olla hauskaa, mutta hauskuus loppuu siinä vaiheessa, kun krapulassa tajuat, että olet todellakin tullut kotiin ilman kenkiä. Sinnehän jäivät puistoon tai suihkulähteeseen meikäläisen parhaat sandaalit. Mutta onneksi kohta on jo syksy, eikä enää tarvitse mitään keveän kesäisiä sandaaleita.

Lauantai oli muutenkin aivan totaalinen hasardipäivä: aamulla tuli niin kiire töihin, etten ehtinyt meikata. Pihalla totesin, että pyörälläni ei voi ajaa, koska joku apina on vääntänyt seisomajalan 90 asteen kulmaan (samainen apina oli käsitellyt muutkin pihalla olevat pyörät). Myöhästyin siis töistä, koska jouduin kävelemään. Naisellisen hygieniatarvikkeen kanssa kävi aivan uskomaton hasardi, eli naru katkesi. Onneksi tästä selvittiin ilman gynekologireissua, mutta todellakaan tilanteessa ei ollut mitään hauskaa.

Loistavan viikonlopun kruunasi eilinen king-sizekrapula, eli makasin koko päivän lakanaan kääriytyneenä sohvalla, josta nousin vain mennäkseni vessaan oksentamaan.

Kyllä viikonloput on sitten ihania!

2005-08-05T18:38:00.000+03:00

KEITTIÖREMONTTI 3 (ja työlöpinää)
Nyt se on valmis. Keittiö on soma kuin pieni karamelli. Enää puuttuu se punainen takaseinä, punainen matto ja punainen astiapyyhe. Mutta onneksi nyt on valmista, koska alkoi jo vähän kehtoittaa se näplääminen. Vetimetkin piti ruuvata kiinni veitseä käyttäen, koska eihän minulla tietenkään ole sellaista ylellisyystarviketta kuin tasapääruuvimeisseli.

Tästä hehkutuksesta voimmekin palata todellisuuteen eli remontin tämän hetkiseen lopulliseen kustannuslaskelmaan:

- vahakangas 30 euroa
- vetimet 31,50 euroa
- hc-nitoja (oikealta nimeltään ehkä sinkilä?) 10,90 euroa
- niittejä edelliseen 5,50 euroa
- nastat 3,80 euroa
- ruuvit 2 euroa

Yhteensä: 83,70 euroa

Varsin kohtuuhintainen pikkuremontti siis. Ja lopputulos todellakin miellyttää ainakin minun ja apurin silmää.

Töissä tapahtui eilen aika ihana asia. Aamulla esimieheni pyysi minut huoneeseensa ja siitä säikähtäneenä valmistelin jo mielessäni erilaisia anteeksipyyntöjä kuten "en mä tarkottanut, oikeesti en tehnyt sitä tahallani" tai "lupaan parantaa tapani eikä tällaista tapahdu enää koskaan" tai "en varmasti ole netissä työaikana kuin ihan äärimmäisen pakon edessä, jos esim. odotan jotain tärkeää sähköpostia". Tämä hätiköinti oli kuitenkin aivan turhaa, koska esimieheni kehui minua! Työpanokseeni on kuulemma oltu erittäin tyytyväisiä ja tartun reippaasti toimeen ja opin nopeasti. Olin aivan hämmentynyt moisesta! No, itsekin olen toki tajunnut, että ei mulla ihan huonosti ne hommat suju, mutta en olisi voinut odottaa, että noin hyvin menee. Tosi hyvä mieli kyllä tuli avoimesta positiivisesta palautteesta ja antoihan se tietysti myös kimmokkeen yrittää olla ainakin yhtä hyvä tai jopa parempi tulevaisuudessa.

Ja lupaan pyhästi muistaa kehua mahdollisia tulevia alaisiani, jos aihetta on. Tai itse asiassa voihan sitä positiivista palautetta antaa jo nyt työtovereille ja kaikille muillekin ihmisille, jos aihetta on.

2005-08-03T20:19:00.000+03:00

KEITTIÖREMONTTI 2
Selätin rumat keittiönkaapit kunnon nitojalla ja apurilla. Kyllähän upposi niitit kuin veitsi voihin ja valmista tuli aivan käden käänteessä. Tosin alaosaston kaapit on vielä hoitamatta, mutta huomenna jatketaan. Apuri ei nimittäin tänään ehtinyt tulemaan, koska piti lähteä baariin, joten toivottavasti huomenna ei ole liian krapulassa tullakseen remontoimaan.

Eikä tästä remontista taideta selvitä pelkällä vahakangaspäällysteellä. Suunnitelmissa on maalata osa keittiönseinistä punaisiksi ja muutenkin vähän ehostaa kyseistä tilaa. Ja sitten voikin jo siirtyä tänne huoneen puolelle, kun on ensin harjoitellut keittiössä. Pitää kai avata remontoijan tili k-rautaan ja mennä starkin rakentajakouluun, koska näitä harrasteita ei ole syytä ottaa kevyesti.

2005-08-01T20:45:00.000+03:00

KEITTIÖREMONTTI
Vihaan mun keittiön kaappeja. Etenkin ovet on ihan törkeät: tunkkasen ruskeat ja alkuperäiset puuovet on joku fiksu tyyppi poistanut ja laittanut tilalle lastulevyovet, mitkä on päällystetty jollain kontaktimuovia muistuttavalla jutulla. Ne on niin rumat ja kamalat, ettei paljoa huvita keittiöön päin edes katsoa.

Mutta eipä hätää, koska huomattavia timpurintaitoja omaavana päätin tehdä itse pienen ja budjetiltaan vähäisen keittiöremontin. Ensin ajattelin maalata ovet jollain kivalla värillä, mutta luovuin tästä suunnitelmasta, koska useat maalarintaidoiltaan kehittyneemmät ihmiset sanoivat, että siinä muovipinnassa ei välttämättä maali pysy. Seuraavaksi suunnittelin päällystäväni ovet kivoilla julisteilla tai vastaavilla, jotka olisin sitten päällystänyt kontaktimuovilla. Tästä tuumasta luovuin, koska en muistaakseni koskaan ole saanut kirjaa päällystettyä ilman, että kontaktimuoviin jää vähintään sormenpään kokoisia ilmakuplia.

Ratkaisuna siis vahakangas, jota kävin ostamassa neljä metriä mitattuani huolellisesti kaapinovien pinta-alan (4,5 neliömetriä, vahakangas on 1,5 metriä leveää, joten saumanvaraakin on). Lisäksi ostin kaksi pakettia nastoja ja tilipäivän tultua ostan vielä 14 kappaletta tyylikkäitä vetimiä. Tarkoituksena on siis päällystää kaapinovet vahakankaalla, koska uusiin oviin tai jopa kokonaisiin kaappeihin ei todellakaan ole varaa. Tänään aloitin suuren remonttiurakan, jossa valitettavasti ilmeni seuraavia ongelmia:

1) nastan naulaaminen suoraan on täysin mahdoton tehtävä
2) nastan naulaaminen ylipäätään jotenkin on lähes mahdoton tehtävä
3) nastan naulaaminen on helvetin vittumoista puuhaa
4) nastan painaminen peukalolla lastulevyiseen oveen on hankalaa
5) nasta menee väkisinkin vinoon, kun sitä yrittää naulata vasaralla
6) nastat ja niiden pitelemä vahakangas leventävät laatikkoa sen verran, että se ei mene kunnolla kiinni
7) nastaa ei pysty naulaamaan, jos oven ja katon välissä on kaksi senttiä tilaa
8) nasta aiheuttaa kipua porautuessaan jalkapohjaan

Joku, kenelle tästä suunnitelmasta hehkutin, olisi voinut vaikka sanoa, että ei kannata. Koska on vittumoista tajuta se itse siinä vaiheessa, kun on kaksi tuntia vasaroinut nastoja oviin saamatta mitään kummempaa tulosta aikaiseksi ja kaikenlisäksi on vielä niin tyhmä, ettei ymmärrä varata tarpeeksi kääntövaraa niihin vahakangaspaloihin. Kunnon keittiöremontissa ei ehkä käytetä kiinnitysvälineenä pakkausteippiä ja nastoja, mutta minkäs teet, kun olet joutunut "voi helvetti mun keittiön kaapeissa on rumat ovet"-tilaan ja olet valmis tekemään lähes mitä tahansa päästäksesi pois kyseisestä tilasta. Rahapulasta ja täysin olemattomista kyvyistä tehdä kodin pikku remontteja viis.

2005-07-31T19:19:00.000+03:00

NATSI?
Turistin kautta tein natsitestin, johon ei nyt valitettavasti ole mitään linkkiä, kun ei kerran muka ole oikein. Mutta sen mukaan olin sokea patriootti ja totaalisesti kannattava aivopesun uhri, joka olisi innosta kiljuen sotinut natsi-isänmaansa puolesta toisen maailmansodan aikaan. Ei näitä voi vakavasti ottaa, eihän? Vaikka olenkin aina ollut kiinnostunut toisen maailmansodan ja natsi-Saksan aikaisista tapahtumista, niin en todellakaan natsien puolesta vaan heitä vastaan. Mutta onhan se uskomatonta, miten kokonainen kansakunta ja vähän muitakin siinä sivussa on saatu uskomaan, että on ihan ok esim. murhata muutamia miljoonia juutalaisia. Koneisto on vieläpä ollut niin tehokas, että kaikki vastustus on kitketty pois, joten en toisaalta yhtään ihmettele, että useimmat ovat vain myötäilleet, koska kuitenkin jokaisen oma suu on lähin.

Itseasiassa mä olen aina miettinyt, että mistä juutalaisviha kumpuaa? Sitähän on kai ollut aina, esim. Venäjän juutalaisilla ei ole koskaan tainnut olla mitkään kovinkaan loistavat olot. Joku joskus sanoi syyksi sen, että juutalaiset tappoivat Jeesuksen, mutta se nyt kai on vähän turhan kaukaa haettua. Vai olemmeko me muut kateellisa valitulle kansalle?

Ja nyt on ehdottomasti väärä hetki pohtia tällaista syvällistä aihetta, koska on krapula.

2005-07-28T21:49:00.000+03:00

K.H.P.V
Kävin katsomassa Ilmari Kiannon näytelmän Kohtuullisen hutikan pyhä veljeskunta. Asialla taisivat olla ainakin näyttelemisen suhteen amatöörit, sillä esitys oli mielestäni pitkäveteinen ja suurelta osin valju. Välillä esiintyjät tuntuivat saavan hieman vauhtia masiinaan, mutta varsin nopeasti sekin vähä aina lässähti. Ei siinä ollut mitään juontakaan eikä jaksanut muutenkaan sytyttää. Kivoja 20-luvun pukuja kyllä ja aihekin mitä mainioin, koska kyllähän kieltolaki oli täysin tuhoon tuomittu ajatus. Ihan riemastuttavia olivat myös ennen näytelmän alkua "esiintyneet" rakuunaratsukot ja rakuunasoittokunta. Sekä paikalle marssinut pieni joukkio varusmiehiä, jotka toivat omat tuolinsa mukanaan.

Kesäteatteri kyllä kuuluu kesään kuin kynsi sormeen, joten tulipahan tämä velvoite tämän kesän osalta täytettyä. Kaiholla kyllä muistelimme kaverini kanssa esim. muutama kesä sitten esitettyä Seitsemää veljestä, joka oikeasti sykähdytti ja jossa oli ennen kaikkea taitavia (amatööri)näyttelijöitä.

No, minä en kyllä ole mikään ammattitaitoinen kriitikko, mutta jos ei sytytä niin ei sytytä. Vanhemmat katsojat kyllä tuntuivat syttyvän enemmän, joten ehkä tästä esityksestä nauttiminen olisi vaatinut enemmän kypsyyttä ;)

2005-07-25T20:18:00.000+03:00

IHANAA TV-VIIHDETTÄ
on illalla tiedossa, kun telkkarista tulee vihdoinkin Pelinaisten uusia jaksoja. Kyseinen sarja on niin kertakaikkisen mahdoton ja yliampuva, että siitä on vaan pakko tykätä. Aivan loistavaa viihdettä.

Joskus pari kaveriakin oli aivan koukussa Pelinaisiin ja sen lähetysaikana sattui olemaan kova lumimyräkkä. Katselunautinto meni aivan pipariksi, kun tv-kuva meni kuutioiksi ja lähes koko sen kertainen jakso jäi näin ollen näkemättä. Siinä sitten laiteltiin pitkin kaupunkia hätääntyneitä tekstiviestejä, että näkyykö teillä mitään vai onko minun telkkari rikki.

Viikonlopun mökkireissu oli aivan mahtava. Oli vaan niin siistiä olla siellä kuusten keskellä ja rentoutua. Tuli uitua ja saunottua enemmän kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä. Ruokailut hoidettiin paistamalla takassa makkaraa ja syömällä sipsejä, eli eipä mitään valittamista silläkään saralla. Syksymmälle suunniteltiin uutta reissua, jolloin voisi viipyä pidempään ja tehdä ehkä jotain pientä hommaakin, kuten harventaa joka paikkaan kasvavaa pusikkoa ja hakata halkoja. En kyllä oikein tiedä, että onko polttopuita tapana tehdä syksyllä, mutta mitäs se ketään kiinnostaa, miten asiat yleensä on tapana tehdä. Tietokonettakaan ei siellä onnellisuuden tyyssijassa ollut ikävä, mutta välittömästi kotiin palatessani napsautin koneen päälle ja kävin katsomassa kaikki "pakolliset" sivut.

Kohta voinkin jo siirtyä sohvalle ja järjestäytyä optimaaliseen tv:n katseluasentoon.

2005-07-22T22:14:00.000+03:00

HYVÄ VEIKKAUS!
Vihdoinkin Veikkaus on ymmärtänyt tehdä jotain, mistä olen jo kauan haaveillut: Luontoarvassa on Cornish rexin kuva! Sellainen hassu kissa nimittäin on tuo Bugikin, joka jakaa mielipiteet aika tarkkaan kahtia. Toisten mielestä se on ihanan erikoinen ja toisten mielestä taas hillittömän ruma. Pahalle se kuitenkin haisee, koska ei osaa/jaksa pestä tassujaan kunnolla. Sitäkään ei voi kukaan kiistää, etteikö sen turkki tuntuisi ihanan pehmeälle.

Hups, iskä soitti ja nyt onkin jo kiire katsomaan Sinkkuelämää, vaikka piti hehkutella vielä jostain muustakin. Ehkä sitten huomenna. Vaikka olenkin lähdössä mökille, missä ei todellakaan ole mitään sähköjä tai nettiyhteyksiä.

2005-07-21T17:00:00.000+03:00

LANNISTETUT
Olen puhunut tästä monienkin ihmisten kanssa erilaisissa yhteyksissä: monet eivät uskalla tehdä mitään uudistusehdotuksia tai sanoa mielipidettään, koska heidät on onnistuneesti lannistettu. Tähän lannistamiseen liittyy jo suunnilleen lapsuudessa alkanut jatkuva vähättely ja kaikkien uusien ideoiden tyrmääminen ja sama teilaamismeininki tuntuu jatkuvan läpi elämän ensin koulussa ja sitten työelämässä. Yleensä jos ehdotat jotain uutta, niin vastaukseksi saat vain mutinaa siitä, miten nämä asiat on ennenkin hoidettu näin ja hyvin on mennyt. Jokaisella ei-niin-atleettisella on varmasti myös muistoja siitä, miten koululiikunta tappoi liikkumisen halun vuosiksi eteenpäin, koska liikuntatunnilla ei varmasti jäänyt epäselväksi, että olet huono ihminen, jos et jaksa juosta tiettyä matkaa cooperin testissä tai uskalla tehdä kärrynpyörää puomilla.

Tämä on ehkä naurettavaa, mutta mä olen kokenut ihan täydellisen lannistamisen opiskelujen parissa. Tapahtuma voi kuulostaa säälittävän vähäpätöiseltä, mutta oli minulle niin kouriintuntuva lannistaminen, etten unohda sitä varmaan ikinä. Ja jotenkin tuntuu siltä, että olen kirjoittanut tästä ennenkin, mutta kerrataanpa vielä tämä suunnattoman traumaattinen kokemus... Meillä oli siis AMK:ssa opinnäytetyöseminaareja tms. missä jokainen sai heitellä ilmaan ideoita opinnäytetöiden aiheiksi, koska joillain ei ollut mitään käsitystä siitä, mistä kyseisen työn voisi tehdä. Minä sitten sanoin, että alkoholistien ravitsemustahan voisi tutkia, koska se on varmasti ihan mielenkiintoinen aihe ja tietoakin luulisi löytyvän suhteellisen helposti. Kaikki opettajat vain naureskelivat tälle ja ehdotus dissattiin ihan täysillä jonnekin maan rakoon. No, myöhemmin sitten eräs toinen opiskelija ehdotti täysin samaa aihetta omana ideanaan ja sehän olikin sitten tosi hyvä ja toteuttamiskelpoinen ajatus. Voitte uskoa että vitutti! Tunsin itseni todella tyhmäksi ja mihinkään kelpaamattomaksi, koska minun ehdottamanani aihe aiheutti vain naurunremakan. Joku voi ehkä ajatella, että olen säälittävä ruikuttaja, kun tällaisia muistelen, mutta oikeasti koko juttu tuntui erittäin keljulta.

Siksi oikeastaan näitä lannistettuja mietin, koska töissä on yksi tyyppi, joka uskaltaa tosi rohkeasti tehdä kaikenlaisia muutosehdotuksia. Eikä se jää pelkän ehdottelun tasolle, vaan kyseinen henkilö alkaa myös toteuttamaan visiotaan ja muut voivat vaan todeta, että hommahan toimii näin paljon paremmin kuin sillä entisellä systeemillä. Voin vaan ihailla moista, koska itse en koskaan keksi mitään mullistavia juttuja. Esiinnyn myös usein aivan liian epävarmasti, eli en sano riittävän jämptisti, että mä tiedän, että tämä juttu menee näin, jolloin kysyjälle jää vähän epäselväksi, että hallitseekohan tuo nyt tätä juttua vai ei. Ja sitten minua harmittaa, kun joku menee ensin minulta kysyttyään kysymään joltain toiselta, vaikka minä olen jo sanonut saman asian. Vaikka on ihan oma vika, etten ilmaise mielipidettäni/tietojani tms. riittävän vakuuttavasti. Pitäisi vaan uskaltaa olla jämpti silloin, kun tietää tietävänsä.

Mutta kohtapa lähdenkin nauttimaan todella atleettisista miesvartaloista. Ja tietysti urheilun huumasta...

2005-07-19T21:53:00.000+03:00

RISTEILYLLÄ
Olisihan se ollut paljon kivempaa nauttia lämmöstä ja auringosta laivan kannella kuin sisätiloissa, mutta siltikin risteilyllä oli mukavaa. Kanssamatkustajissa herätti hilpeyttä se, että minä en ole aiemmin mennyt läpi sulusta. Ja olihan se aika jännää, kun laiva laski 13 metriä alemmas siinä Saimaan kanavan korkeimmassa sulussa.

Nyt sopiikin miettiä, että veinaako se nyt sitten sataa koko loppukesän, vai onko tämä kostea ilmatila vain hetkellinen säähäiriö... Mielelläni nauttisin vielä niistä helteistä vaikka pari kuukautta. Tai edes pari viikkoa, kun sain vihdoinkin Helsinkiin unohtuneet paremmat bikinit kotiin.

2005-07-18T21:16:00.000+03:00

KAUSIKORTTI
Töissä yhdessä laskussa oli kiinni kaksi kausikorttia Namikan ensi kauden peleihin. Tein jo aiemmin erinäisiä tiedusteluja siitä, kuka ne kortit saa, mutta kukaan ei oikein osannut sanoa. Tänään ylimmistä ylin auktoriteetti oli vihdoin töissä ja rohkaisin mieleni ja menin kysymään, että kenelle nämä kausikortit kuuluvat. Ja nehän kuuluvat minulle! Ensin vaati ihan mielettömästi uskallusta edes mennä herra isoherran huoneeseen, jossa sitten änkyttelin jotain koripallon seuraamisesta ja kalliista kausikorteista, mutta loppujen lopuksi toinen vain naureskeli hyväntahtoisesti ja lupasi, että minä ihan oikeasti saan ne kausikortit itselleni. Nyt ei kyllä hymy hyydy ehkä ainakaan viikkoon, kun lompakossa kiiltelee kaksi 150 euron arvoista kausikorttia. Ja vieläpä ihan kohtuullisen hyville paikoille kaiken lisäksi. Tarinan opetus on ehkä se, että kysyvä ei todellakaan eksy tieltä.

Muuten olen taas lipsumassa kohti työnarkomaniaa, eli lupauduin tekemään ylimääräisen työvuoron perjantaina ja tänäänkin jouduin sorvin ääreen, kun joku oli sairaslomalla. Aika hyvään saumaan kyllä tuli nämä, koska olinkin jo ehtinyt miettiä, että jotain extratienestiä on saatava, tai talous kaatuu kesämenojen takia. Hommassa on kyllä kaksinkertainen hyöty, koska nyt en töiden takia ehdi terassille tai mihinkään muuallekaan tuhlaamaan rahaa, kun samaan aikaan vielä tienaan koko ajan lisää. Todella kätevää.

Huomenna on ohjelmassa pienimuotoinen risteily, joka maksetaan työpaikan perjantai-arpajaisilla kerätyistä rahoista. Varsin mukavaa, koska omilla rahoilla en ehkä viitsisi tuonne järvelle lähteä ja tällä kertaa tarjotaan vielä ruuatkin. Tämän risteilyn lisäksi viikon ohjelmaan kuuluu ainakin kesäteatteri ja mökkeilyä, joten mitenkään passiivisena en ainakaan voi itseäni pitää, vaikka kävinkin eilen jo seitsemältä nukkumaan. Seitsemältä on kyllä tosi aikaisin, mutta ajattelin, että parempi vaan käydä sänkyyn kun kerran kovasti nukuttaa kuin väkisin valvoa puolille töihin ja sitten kömpiä sänkyyn itkemään, kun ei enää saakaan unta.

Ja näillä puheilla onkin hyvä siirtyä illan vikalle röökille ja siitä nukkumaan.

2005-07-17T15:40:00.000+03:00

NORMAALI KRAPULAPÄIVÄ
Tämän sunnuntainen krapula kärsitään siis ihan normaaleissa merkeissä, eli olen maannut lähes koko päivän sängyssä ja sohvalla. Aamulla oli niin paha olokin, etten pystynyt syömään enkä juomaan mitään, vaan makasin sängyssä ja mietin, että tämä ei enää oikeasti ole kivaa. Nyt onneksi paha olo on jo helpottanut, mutta se tuo mukanaan ruokaongelman: pitäisi raahautua kauppaan hankkimaan jotain ravintoa, mutta en millään jaksaisi peseytyä ja pukeutua. Haisen nimittäin varmaankin aika pahalle, joten olisi ihan kohtuullista käydä suihkussa ennen ihmisten ilmoille siirtymistä.

Ensi perjantaille on tiedossa yhden uuden baarin avajaiset, mutta sen jälkeen aion kyllä pitää jonkunnäköistä taukoa tästä jatkuvasta virvokkeiden nauttimisesta. Oikeasti ei tällaista kukaan jaksa, kun kaikki viikonloput menee baarissa ja rahat kurkusta alas. Keljuttaa ihan oikeasti. Eniten keljuttaa se, etten yleensä koskaan jaksa krapulassa tehdä mitään, vaan makaan ihan kuolemankielissä kotona ja surkeilen. Krapulassa nimittäin aina surkeiluttaa. Visioin kaikkea mahdollista, kuten sitä, että saan potkut töistä eikä minulla ole ketään ystäviä. Ihan naurettavaa, mutta kankkusessa nämä ajatukset ovat täyttä totta.

Näitten helteitten takia menee muuten pyykinpesuun ihan törkeästi rahaa. Pesutuvassahan yksi koneellinen maksaa kaksi euroa ja niitä koneellisia saakin pestä melkein joka päivä. Mä en nimittäin voi käyttää mitään vaatetta kahta kertaa, jos yhtään epäilen, että se saattaa mahdollisesti haista hielle tai olla jotenkin muuten nuhjuinen. Pitäisi ehkä uskaltaa seuraavassa yhtiökokouksessa aukaista suunsa ja sanoa, että kaksi euroa on aika vitusti yhdestä koneellisesta puhdasta pyykkiä, mutta parempi kai olla vaan hiljaa. Edellisessä yhtiökokouksessa esittämäni kysymys nimittäin johti siihen, että "talonvanhin" piti puhuttelua, ettei saa kysellä tyhmiä. Vaikka sehän se tyhmä on, joka ei kysy ja kärvistelee sitten siinä epätietoisuudessaan. Enkä mä sitä paitsi aio tässä edes asua kuin pari vuotta, koska haluan ehdottomasti sen pienen talon.

Juu, pakko kai peseytyä ja pukeutua ja mennä ostamaan jotain syömistä. Lähikauppaa kauemmas en kyllä sentään viitsi raahautua, vaikkei sieltä mitään bonusta tai plussaa saakaan. Olen nimittäin joskus ollut ihan yli-innokas noitten ostohyvitysten perään, mutta onneksi se neuroosi on jo vähän hellittänyt. Tai eihän mitkään säännöt päde krapulassa, vaan silloin saa tehdä mitä huvittaa.

2005-07-16T17:24:00.000+03:00

IHANA KESÄPÄIVÄ
Ilma on niin ihanan lämmin ja täydellinen, ettei voi muuta kuin olla onnellinen ja hymyillä! Vietin päivän rannalla kavereiden kanssa ja nyt odotan yhtä kaveria, jonka kanssa lähdetään käymään kummitytön luona ja sitten illalla bilettämään. Kivaakivaakivaa.

Rannalla erityisen hauskaa oli laskea vesikelkkamäessä. Se on siis tosi jyrkkä liukumäki, josta lasketaan sellasella kelkalla ja vauhdit on tosiaan huimat! Kelkka liukuu vähän matkaa vielä veden päälläkin. Ihan huisin kivaa. Ainoa mikä puuttuu, on joku komea nuori kolli, joka kantaisi aina sen kelkan ylös sinne liukumäen torniin, koska se kelkka on aika painava. Vesikelkkamäki ei kyllä ollut ihan yhtä huima kuin miltä se pienenä tuntui. Joskus alle 10-vuotiaana aloin nimittäin kerran itkemään, koska se kova vauhti ja jyrkkä mäki tuntuivat niin pelottavilta.

Nyt vaan odotan iltaa, koska ehdottomasti näin kesällä baarissa käymisessä on paljon enemmän itua kuin talvella. Ihmisetkin on ihan erilaisia; paljon iloisempia kuin talvella ja voi vaan ihmetellä, mistä koloista tähänkin kaupunkiin ilmestyy aina kesän tullen paljon enemmän ihmisiä kuin mitä talvella koskaan näkee missään.

2005-07-13T18:52:00.000+03:00

IHANA KUUMUUS!
Mua ei haittaa yhtään, vaikka olis kuinka kuuma. Olkoon vaan tällasta vaikka vuoden ympäri. Tai vaikka lämpimämpääkin, aina parempi vaan. Hikoilen kyllä kuin pieni sika, mutta se nyt ei mitään haittaa, koska suihkussa voi käydä ja vaatteetkin pestä. Talvella saa sitten palella, joten nyt keskityn vaan nauttimaan tästä ihanasta kesästä ja helteestä!

No, sen verran kai on helle pehmittänyt päätä, etten muista yhtään, mistä piti kirjoittaa. Ei varmaan mistään, koska elämä menee ihan tätä normaalia rataa, eli töitä ja terassilla istuskelua. Paitsi iljettävä yskä vaivaa vieläkin ja se ei ole kivaa. Jos ei ensi viikolla vihdoin hellitä, niin on kai pakko mennä uudestaan lääkäriin ja vaatia niitä tekemään jotain, mikä oikeasti tehoaa! Yskänlääkettäkään en enää uskalla ihan hirveästi juoda, koska siitä tuli sivuoireena hirveä käsien vapina ja muutenkin vähän omituinen olo. Yskänlääke voi kuulema vaikuttaa jotenkin keskushermostoon ja siitä johtuu nämä inhottavat oireet.

Taidanpa mennä tekemään kasvonaamion, koska naama tarvitsee nyt jotain raikasta tuon alituisen hikoilemisen sijasta.

2005-07-11T18:24:00.000+03:00

ERILAINEN KRAPULAPÄIVÄ
Yleensähän sitä tulee krapulassa maattua sängyssä ja sohvalla sekä ehkä hyvällä tuurilla vaikka rannalla, mutta eilen olin tosi reipas ja vietin päivää kummitytön (1v 3kk) ja Sepon (3 vko) kanssa. Pyörällä vielä poljin niiden luokse ja matkaan meni puoli tuntia, joten olen todellakin ollut megareipas krapulainen.

Lasten kanssa sitten leikittiin, luettiin kirjoja, tanssittiin ja vesipetoiltiin rannalla. Lisäksi syötin kummitytön moneen otteeseen ja laitoin sille vaipan. Tämä on ihan ehdottomasti erikseen mainittava, koska en oikeasti osaa ollenkaan hoitaa lapsia, enkä ole niistä muutenkaan mitenkään erityisen innoissani. Totta kai nuokin kaksi pientä tenavaa on tosi ihania ja suloisia, mutta minkäänlaista vauvakuumetta ei niiden kanssa touhutessa todellakaan tule. Enemmänkin päinvastoin. Voin vaan ihailla kaikkia maailman äitejä, jotka päivästä toiseen jaksavat sitä syöttämisen ja vaipanvaihdon täyttämää elämää, missä pitäisi vielä jaksaa hurrata joka kerran, kun lapsi osaa tehdä jotain tosi makeeta kuten laittaa lusikallisen ruokaa suuhun ihan omin avuin. Minulle riitti mainiosti puoli päivää elämää lasten ehdoilla, kokonainen päivä taitaisi olla jo liikaa.

No eihän sitä tietysti tiedä, jos se vauvakuume vaikka joskus iskee, mutta ainakin tällä hetkellä epäilen kovasti. En vaan ole yhtään uhrautuvainen tai äidillinen tyyppi, vaan nautin siitä, että olen täysin vapaa tekemään mitä ikinä huvittaa ja menemään silloin kun itse haluan. Ja lapsi on kuitenkin elämän mittainen projekti, joten ei kannata ottaa riskiä ja huomata kahden viikon päästä, että ei tämä nyt ollutkaan minun juttuni. Elämäntilannekaan ei kyllä ole mitenkään lapsiystävällinen, mutta en ole ikinä parisuhteessa ollessakaan niistä lapsista haaveillut. Mulla on vielä joku "olen minä itse - yksilö"-juttu, eli en voi tajuta sitä, miten naisista tulee ensisijaisesti äitejä, kun ne saavat lapsia. Siis puhelimeenkin vastataan äiti, kun lapset soittavat ja oma minuus määritellään äitiyden kautta. Kaikki tietysti sanoo, että ymmärrät kyllä, kun sinulla on omia lapsia, mutta en tiedä, haluanko edes moista kokea.

Töissä oli tänään jotenkin oudon hektistä. Selkäkin meni jumiin, kun paukutin laskuja koneelle pitämättä mitään ylimääräisiä taukoja. Huomenna varmaan on edessä samanlaista raatamista, mutta onneksi viikonloppuun on enää neljä päivää ;)

2005-07-08T20:07:00.000+03:00

SELVÄ PERJANTAI
ensimmäistä kertaa hyvinhyvin pitkään aikaan. Ei hassumpaa. Kävin ostoksilla, koska ehdottomasti tarvitsin uuden topin ja käsilaukun. Sovittelin paljonpaljon eri vaatteita ennen ostopäätöksen tekoa ja siltikin ostin vain nuo kaksi objektia. Aika hyvin, että kerrankin pystyin olemaan ostamatta jotain vain siksi, että se oli halpaa. Tosin ensi viikolla aion mennä vähän katsastamaan vielä muiden kauppojen tarjontaa, koska nyt en kerennyt juuri minnekään. Oikeasti haahuilin H&M:llä n. tunnin etsiessäni sitä täydellistä toppia. Kun rahaa on vähän, on pakko hieman harkita, mihin sitä käyttää.

Nyt on toisaalta sellanen olo, että pitäis varmaan vääntäytyä jonnekin ulos tai tapaamaan kavereita, mutta toisaalta en taas jaksa yhtään. Huomenna menen yhden kaverin luokse grillaamaan ja siitä jonkinlaiselle terassikierrokselle, joten sosiaalistakin elämää on onneksi tiedossa. Sunnuntaina menen kyläilemään kummitytön perheen luokse, joten toivottavasti krapula ei ole aivan mahdoton. Toisaalta tosi hyvä, että olen sopinut menoja sunnuntai-iltapäiväksi, koska muuten koko päivä saattaisi mennä sängyssä maaten ja se ei ole kivaa.

Eilen illalla sain niin uskomattoman yskäkohtauksen, että luulin oikeasti kuolevani tai vähintään joutuvani valvomaan koko yön. Yskiminen ei kerta kaikkiaan loppunut ja kurkku tuntui jo ihan raastinraudalta kaiken sen kakomisen jälkeen. Ehdin myös visioida sairastavani legioonalaistautia, koska oireet ja tilanteet sopivat mielestäni siihen aivan täydellisesti. Aamulla varasin ensi töikseni ajan lääkäriin, joka vain totesi, että kyllä se ohi menee. Niin kuin taitaa mennäkin, koska tänään ei enää ole yskittänyt ihan niin paljoa kuin aiempina päivinä. Ehkä mun elimistö on jo saanut riittävästi nauttia karmeista yskänpuuskista, eikä kaipaa enää lisää äksöniä.

Kaikki ovat muuten tänään täällä. Olisipa minullakin rahaa ja lomaa, niin voisin olla mukana.